Tipaton tammikuu

Eli ei sadepisaran pisaraa. Chilen kesä on täysillä käynnissä ja kouluissakin vietetään kesälomaa. Taidetaan päästä kokemaan lomatunnelmia ja -ruuhkia konkreettisesti tulevana viikonloppuna. Suuntaamme lauantaista sunnuntaihin Valparaisoon, vihdoinkin!

Viimeisen kuukauden ajan olen kaiken lomailun ohella lähetellyt työhakemuksia Suomeen päin. Lomautuksista ja irtisanomisista huolimatta työmarkkinoilla tapahtuu tälläkin hetkellä edes jonkin verran. Olen siis voinut lähettää yrityksiin muutakin kuin avoimia hakemuksia :) Viime viikolla varmistui myös paluupäivä, joka onkin muutama päivä suunniteltua aiemmin, koska helmikuun alussa ihmiset selvästikin haluavat lentää keskiviikkoisin tai torstaisin Eurooppaan.

Kahden viikon päästä olen hyvin pian jo Suomessa. Onko siellä kylmää ja pimeää? Lunta kuulemma ainakin! Odotan jo sitä, että pääsen hiihtämään ja liikkumaan muutenkin tutussa ympäristössä. Parasta on tietenkin nähdä kaikki ystävät ja kaverit sekä perhettä. Eilen mietin, että pitänee tehdä kauppalista jo etukäteen ensimmäiselle kauppareissulle. Tarvitsen vähän kaikkea, kun menen kuukausia tyhjillään olleeseen kotiimme. Täällä saattaa yhdellä kertaa olla appelsiinimehu loppu ja seuraavalla kertaa ei ole leikkeleitä tai juustoa. Kävipä kerran silläkin lailla, että hevi-osastolla oli tarjolla enää vesimeloneita, kaikki muu oli jo mennyt kaupaksi.

Toisaalta odotan Suomeen paluuta ja toisaalta olisin voinut viettää täällä aikaa aina maaliskuulle asti. Työnhaku on Suomesta käsin kuitenkin helpompaa ja saan nyt samalla hoidettua valmistumiskiemuratkin kuntoon. Tänne jää kuitenkin niin paljon näkemistä ja kokemista, että pitänee tulla joskus uudestaan vaikka vain turistina. Ensi viikolla koetan koota tänne blogiin tarinaa siitä, mitä tulen ja mitä en tule kaipaamaan täältä. Tarina muhii jo takaraivossa, mutta vielä on liian aikaista kirjoitella siitä aiheesta.

Viime viikonloppuna oli presidentinvaalien toinen äänestyskierros. En tiedä, mikä on takana siinä, että presidentinvaalit pidetään keskellä kesää, parhaimpaan loma-aikaan, mutta näin se täällä menee. Odotetusti(?) Piñera vei voiton ja oikeistolla on tässä maasta valta seuraavien neljän vuoden ajan. Kun äänestys ratkesi, alkoi kaduilta kuulua tööttäilyä ja huutelua. Mitä hienommilla autoilla ajavat paremman väen perheet siellä olivat lähteneet ilta-ajelulle juhlistamaan ehdokkaansa vaalivoittoa tööttäillen ja tähtilippuja (ehdokkaan logo) heilutellen. Myös Plaza Italialla, tuolla paikallisella kaikenlaisten voittojen juhlapaikalla, juhlittiin jälleen kerran. Oli siinä suomalaisilla ihmettelemistä. Suomessa vastaavan toiminnan saa aikaan vain Leijonien kultamitali suurturnauksesta tai euroviisuvoitto.

Täällä ja koko maailmassa on viimeisen viikon ajan ollut otsikoissa Haitin maanjäristys ja sen aiheuttamat tuhot sekä maan avuntarve. Käydessäni eilen hienolla kuntosalillani viimeistä kertaa katselin uutiskanavaa samalla, kun juoksumatto allani nieli metrejä. Chile on toiminut Haitin tapauksessa aktiivisesti ja lähettänyt suuren määrän avustajia ja avustusta katastrofin jälkeen. Uutisissa haastateltiinkin chileläistä palomiestä, joka oli lähdössä Haitiin paikan päälle. Eihän palomiesten lähettäminen sinänsä ole mikään ihmetyksen aihe, mutta tässä maassa palokunta toimii lahjoitusvaroin. Palomiehet ja -naiset ovat vapaaehtoisia alansa ammattilaisia. Kun joku vielä kertoisi minulle, missä voin antaa oman lahjoitukseni palokunnan hyväksi, tekisin sen.

Algunas palabras sobre algo

Chilessä on sunnuntaina suuri päivä, presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestys. Oikeastaan viimeinen kuukausi on vaaleissa menty täysillä. Katujen varsilla on mainoksia, paikallisilla televisiokanavilla kaikki ohjelmat keskeytetään klo 13.40 ja 20.40 (ainakin) vaalimainoksien ajaksi. Kuukausi sitten oli suuri vaaliväittely kaikilla seitsemällä tv-kanavalla yhtäaikaa. Jos haluat katsoa chileläisiä tv-kanavia, et siis voi välttyä vaaleilta. Ne yllättävät sinut kesken ohjelmien kaikilla seitsemällä kanavalla samanaikaisesti.

Paras on kuitenkin vielä tulossa. Erään kuulemani tiedon mukaan lauantaina klo 8 (kai illalla, en tiedä?) pitää kaikkien alkoholia myyvien ravintoloiden sulkea vaalien ajaksi. Toisaalla taas kerrotaan, että tämän kiellon pitäisi alkaa 48 tuntia ennen äänestyksen alkua ja jatkua 24 tuntia sen jälkeen. En tiedä, odotettavissa lienee massiivinen ryntäys kauppoihin tänään tai huomenna, ehkä vielä lauantainakin ehtii. Koitin oikeasti etsiä jostain ajantasaista ja varmaksi tunnettua tietoa tästä asiasta, mutten onnistunut löytämään.

Eilen me juhlimme Suomen itsenäisyyttä suurlähettilään kanssa. Puitteet olivat komeat ja parin tunnin pönötys sujui rattoisasti pikkuisia karjalanpiirakoita, joulutorttuja ja täytekakkua maistellen. Tapasimme uusia ihmisiä ja nyt olisi etelänmatkalle jo mahdollinen kyläpaikkakin Chillanissa, jee! Kuulumisia vaihdettiin tietysti myös vanhojen tuttujen kanssa.

Tänään mietin, onko suomenkielessä sanoja, jotka ovat loogisen hassuja, mutta emme koskaan ajattele asiaa sen kummemmin. Espanjan kielessä olen kiinnittänyt huomiota muutamiin sanoihin. Los anteojos eli silmälasit, suora käännös on kuitenkin edessä silmien, kuinka loogista. Las lavamanos on käsienpesuallas, lavuaari joka on kylpyhuoneessa, verbi lavar tarkoittaa pestä ja manos on kädet. Los lavaplatos taas on keittiössä, tiskiallas, lavar + platos = pestään astioita.

En kai ole vielä kertonut, että syystä tai toisesta Suomen pääkaupunki on espanjankielisille usein Helsinski. Kyllä, me sanomme Helsinki, mutta ei siitä ole apua :) Washington on Watchington ja muutenkin sh-äänne on haasteellinen täällä päin. Nämä vain näin pienenä kuriositeettina. Hyvä pitää mielessä, niin tietää, mistä puhutaan.

P.S. Nyt sitten löysin CNN Chilen sivuilta tiedon, että alkoholia myyvät liikkeet ja ravintolat pidetään kiinni klo 00.00 alkaen äänestyspäivänä. Liikkeet pysyvät kiinni aina 4 tuntia äänestyksen päättymisestä. Supermarketitkin saavat myydä alkoholijuomia, joten jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä sunnuntaina tapahtuu...

Fin de semana fue bueno!

Nyt se kesä on kai sitten alkanut, ilmojen puolesta ainakin! Tässä on tullut lekoteltua uima-altaan reunalla parina päivänä ja kiiteltyä kämppämme ilmastointia. Paikallisten mukaan vielä ei ole edes ollut kunnon uima-allaskelejä ja minä vallan hikoilin siellä auringossa! Myös perjantaina sateisesta Temucosta Santiagoon saapuneet suomalaisvieraamme - Siina, Jani ja Maija - kiittelivät Santiagon lämpöä ja auringonpaistetta.

Itäistä Santiagoa, eli meidän aluettamme

Läntistä Santiagoa

Kierrätimme ohikulkumatkalla olleita lomalaisia perjantaina ympäri Santiagoa. Ensin kierrettiin meidän lähialueellamme ja kävimme kaupungin kenties koreimmassa ostoskeskuksessa syömässä. Parque Araucosta suunnaksi otettiin Santiagon keskusta, jonne siirryttiin Providencian kautta ja siitä sitten Bellavistaan. Funicular kuljetti meidät Cerro San Cristobalin huipulle, josta näkee kaupungin kahdella silmäyksellä - länteen ja itään päin. Seuraavaksi suunnattiin Barrio Lastarrian kautta kävellen kohden Plaza de Armasia. Perjantai-illan ruuhkassa keskustassa kävely oli melkoisen epämiellyttävää. Kadut olivat täynnä microja eli paikallisbusseja sekä henkilöautoja ja melu ja ilmanpuhtaus oli sen mukaista. Köhköh! Hengissä, mutta keuhkot täynnä pienhiukkasia siitä selvisimme ja illasta käytiin vielä katsastamassa Pio Nono, josta suunnattiin ajoissa nukkumaan lauantain seikkailut jo mielissämme.

Matkan varrelta bongattu paikallinen ravintola...

Lauantaina otettiin suunnaksi rannikko ja siellä erityisesti Isla Negra. Pitihän se Pablo Nerudan talo käydä katsastamassa paremmalla ajalla ja säällä. Chilen rannikolla on yleisesti viileämpää kuin välimerellisen ilmaston sisämaassa. Tällä kertaa tarkenimme kuitenkin ilman paksuja pitkähihaisia, pitkät lahkeet ja ohuemmat neuleet olivat kuitenkin tarpeen. Pablon talo oli sisältä rakennettu 30 vuoden aikana laivamaiseksi ja kyllä makuuhuoneen näköala äärettömälle Tyynelle merelle kelpaisi minullekin! Tavaramäärä talossa on vallan käsittämätön, melkoinen keräilijäluonne Nobel-palkittu runoilija on ollut. Sisällä ei kuitenkaan saanut kuvata, joten simpukoiden, viinikarahvien, piippujen, pullolaivojen, laivojen keulakuvien, viinilasien ja muiden tavaroiden määrä jää mielikuvituksenne ja Googlen kuvahaun varaan.

Harvinainen näky Chilessä, postilaatikko

Seinämaalaus Isla Negrassa

Ennen päivän jatkumista lounastimme museon ravintolassa. Reineta Pablon tapaan oli herkullista ja lounastaessa nautimme myös auringonsäteistä sekä merellisestä maisemasta. Jälleen kerran suuntasimme Algarroboon ja San Alfonso del Marin allasta ihmettelemään. Enemmän taisimme kyllä nauttia meren tuoksusta ja kohinasta sekä päivälevosta rannalla. Taskut ja housunpuntit täynnä hiekkaa suuntasimme lopulta Valparaison miradorin (näköalakukkula) kautta takaisin Santiagoon. Päivän päätteeksi illallistimme Barrio Brasilissa jossain kahvila-ravintolassa muutaman euron hintaan. Raikas meri-ilma teki tepposensa ja yhdentoista aikaan olimme kaikki vahvasti Nukkumatin unihiekat silmissä.

Päivänokoset rannalla

En ollut aiemmin liikkunut Chilessä viiden suomalaisen voimin. Matkassa oli kolme vaaleata tyttöstä ja kaksi vaaleaa viikinkiä. Lounaspaikan tarjoilijat tiesivät formulakuskimme ja illallispaikkaa etsiessämme saimme kahvilapöytien ohi kulkiessamme aplodit... Plaza Brasililla kävimme myös omituisen keskustelun kahden chilenon kanssa siitä, kuinka me voimme olla menossa nukkumaan kun ilta on vielä niin nuori. Tai ei se koskaan käynyt selväksi, mitä kaveri halusi kertoa tai tietää, sen verran sekavaa se esiintyminen oli. Harmittomia veikkoja kuitenkin ja Barrio Brasilista jäi sympaattinen mielikuva.

Sunnuntai on taas kerran ollut perinteinen ei-tehdä-muuta-kun-käydään-kaupassa-ja-palautetaan-auto-päivä. Siina ja Jani viettivät sunnuntain vielä meidän kanssa, ennen kuin ottavat yöbussin kohti La Serenaa. Syötiin taas kunnolla, tällä kertaa argentiinalaisessa pihviravintolassa. A la Leña Asados tarjosi toistamiseen maukkaat pihvit ja kohtuulliseen hintaan. Ravintolan pihvikoko on miehekkäästi joko 350 grammaa tai puoli kiloa, joten tilasimme yhdet molempia kokoja. Myös lisukkeiden koko on niin suuri, että kahdessa kulhossa oli meille riittävästi. Neljä henkeä sai mukavasti mahat pullolleen ja kukkaro keveni suomalaisittain lähes naurettavat 40 euroa koko seurueelta.

Auringonpaistetta kuvan välityksellä Suomeenkin :)

Tulevalla viikolla voidaankin sitten keskittyä kuntoiluun, espanjan kielen harjoittamiseen ja auringosta nauttimiseen. Ohessa Jukka käy töissä ja suunnittelemme tulevan viikonlopun Mendozan matkaa. Lauantain matkalla kuunnelluista Suomirokki-levyn biiseistä voidaan jättää Miljoonasateen Marraskuu hyvillä mielin taakse ja jatkaa joulukuuhun Tehosekoittimeen tahtiin... Polttaa, asfaltti polttaa....

Tulkaa kylään :)

Kuvia huomenna, nyt pitää mennä nukkuu, kello on jo yli 11. Öitä! Ja hyvää huomenta Suomi :)

Getting there

Aurinko hellii, taas vaihteeksi. Chilen outo kevät on opettanut olemaan odottamatta liikoja. Tämä viikko voi olla mukavan kesäinen, mutta ensi viikosta en voi tietää ennen kuin viikon päästä. Onneksi mun loma on tällä kertaa sen verran pitkä, ettei parin viikon epämääräiset säät sitä kauheasti hetkauta.

Viime viikonloppuna otettiin vaihteeksi rennosti. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia, paitsi lauantaina piti käydä kaupassa hankkimassa tulevalle viikolle muonaa. Kumma kyllä, keskellä viikkoakin pitää juosta kaupassa vaikka viikonloppuna olisikin kantanut muutaman kassillisen ruokaa kotiin. Tänäänkin lähden metsästämään mustikoita, kuulemma kahden ketjun kaupoissa niitä saattaa olla. Mutta se ei tarkoita, että niitä saisi joka päivä, se on kiinni tuurista ja jostain ihmeellisyyksistä.

Aion leipoa mustikkapiirakan Jukan synttäripäivän kunniaksi. Suurta hauskuutta leipomiseen tuovat leivinjauheen, vaniljasokerin sun muun olennaisen metsästys. Sanakirjastakaan ei ollut apua, kun etsin leivinjauhetta. Eilen kaupasta tullessani pistin googleen polvo para hornear, joka nyt ilmeisesti osuu lähimmäksi leivinjauhetta. Sanakirjan mukaan kun leivinjauhe on levadura en polvo, no, voi olla sitä vaikka Espanjassa tai Meksikossa muttei Chilessä. Sanakirja on joskus todella hämäävä, kun espanja puhutaan useissa maissa, joissa kaikissa on muodostunut sanoille omia merkityksiä ja sanontoja. Lähinnä neutraalit sanonnat ja merkitykset löytyvät sanakirjasta, muuten googeli ja netti ovat oiva apu. Niin, vaniljasokeria en löytänyt, taidan kokeilla vaniljaesanssin käyttöä, noita makusiirappeja kun on kaupan hyllyt pullollaan.

Mustikanmetsästyksen lisäksi koetan tänään hankkia meille liput Metallican keikalle. Bändi on keikkaillut eteläisessä Amerikassa viimeksi 1999 ja vuodenvaihteen jälkeen keikkaa pukkaa lähes kaikissa mantereen isoimmissa kaupungeissa. Liman keikka myytiin loppuun päivässä, Santiagossa lippuja on 50 000 ja fanimyynti alkoi eilen, nettimyynti viime yönä ja lippupisteet aukeavat klo 11 tänään. Katsotaan, saadaanko lippuja.

Valmis piiras ja leivontaohje :)

Lähiajan suunnitelmissa ollut reissu Pohjois-Chileen on muuttamassa suuntaa itään ja Argentiinan puolelle. San Pedro de Atacaman matka tulisi niin hinnakkaaksi, että katsottiin Mendozan reissun olevan houkuttelevampaa. Samalla tulee hoidetuksi minun viisumiasiat ja nähtyä pohjoista Argentiinaakin. Mendozassa on lämmintä, viinitiloja pyörämatkan etäisyydellä sekä maukasta argentiinalaista lihaa. Matka tehdään bussilla tai henkilöautolla ja reissu tapahtuu Andien ylitse, muun muassa Aconcagua-huipun läheltä. Ei se huono reissu voi olla!

Viime kirjoituksessa avauduin hieman paikallisesta kuntosalikulttuurista. No, eilen testasin BodyPumpin eri ohjaajalla. Oi, se tunti oli herkkua! Musiikin volyymi kohdallaan ja ohjaaja todellinen ammattilainen. Nautin! Nyt on sitten jalat ja käsivarret kipeinä kun parin kuukauden tauon jälkeen rehkin ensi kertaa painojen kanssa. Keskiviikkona ehkä taas sinne Combatiin korvatulppien kanssa :)

Ja joo, kuvia tulee, kunhan tässä ehdin ottamaan uusia ;)

Hei muuten, olisi kiva tietää, kuka tätä lukee ja mitä kautta tänne eksyit, jätä terkut!

Cuanto hay mas ruido, tanto mejor?

Eli mitä enemmän meteliä, sitä parempiko? Olin tänään ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen ja ensimmäistä kertaa ikinä Chilessä BodyCombat-tunnilla. Ohjaaja oli tuttuun tapaan pieni ja pippurinen naisihminen, jolla on tekniikka hallussa. Myös tunnin osallistujat näyttivät a) hyväkuntoisilta ja jopa pelottavan lihaksikkailta b) siltä, etteivät olleet ensimmäistä kertaa combatissa.

Sillä, ymmärsinkö minä mitään ohjeista tai ohjaajan puheesta ylipäätään, ei ollut mitään väliä. Ohjaajalla ei ollut mikkiä, vaan hän huuteli kovalla, mutta kuulumattomalla äänellä ohjeita. Salissa soi musiikki niin kovalla, että biisien (tai trackien, kuten combatissa kuuluu sanoa) välissä korvissa humisi ja vinkui. Auta armias, kun päästiin muy thai -biisiin! Valehtelematta pitelin välillä sormia korvissa kun 1) tuntui pahalta ja 2) kuulosti pahalta. Biiseistä ei kuule rytmiä, laulajan ääni särkee ja bassotkin hukkuvat siihen tasaiseen volyymit kaakkoon huudatukseen. Onneksi en ollut ensikertalainen muuta kuin chileläisellä BodyCombat-tunnilla!

Täällä taitaa kuntoilun merkitys olla se, että tehdään TÄYSILLÄ, kun musiikkikin soi TÄYSILLÄ. Ei ole niin väliä, oletko tunnilla ensimmäistä kertaa, kunhan vaan teet kaiken täysillä. Tekniikkaa kyllä ohjeistettiin trackien aikana, tauoilla ei ollenkaan. Onneksi suurin osa trackeista oli mulle tuttua huttua, osa kylläkin mun mielestä jopa vuosien takaa. Vaikeimmat hyppypotkut ja katat oiotaan helpoiksi, ainakin tänään niin tehtiin. Ja porukka tulee ja menee tuntien aikana miten tykkää.

Yllätyin siitä, että alkuiltapäivän aikana kuntosali oli täynnä porukkaa. Siis kesken työpäivän. Mutta kai se on täällä ihan normaalia, kun työpäivät on helposti seiskaan-kahdeksaan asti kestäviä. Sinne ne muut naiset jäi tukkaansa föönaamaan ja suoristamaan (sali tarjoaa kuivaajan ja suoristusraudan, ei shampoota) sekä ehostamaan itseään sen näköisesti, että toimistoon olivat palaamassa.

Kieltämättä tuli ikävä SATSin tunneille, siellä sentään huudetaan ja kiljutaan yhteen ääneen, täällä jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. Kyllä minä saan treenattua täälläkin vallan hyvin, mutta jotain jää puuttumaan. Multa jäi puuttumaan se treenin jälkeinen hyvä fiilis, kokonaisvaltaisen hyvä fiilis. Pukkarissa sain vielä huutia siivoojalta (pukkarissa päivystää koko ajan siivooja), kun minulla ei ollut sandaaleja suihkuun mennessä. Ohjeistus tuli tietenkin nopeasti ja jollain käsittämättömällä murteella. En ymmärtänyt ja varmaan näytin kysymysmerkiltä. No, kukaan pukkarissa ei osannut englantia. Ei se mua haitannut, kysyin sitten joltain, että pitääkö mulla seuraavan kerran olla sandaalit ja näinhän se oli. Ja kaikki, KAIKKI, näyttivät tuntevan toisensa, paitsi minä... Ehkäpä asia korjaantuu tässä kuukauden aikana.

Pahoittelen tällaista avautumispostausta, mutta tiedän, että ainakin muutama lukija ymmärtää yskän :) Pää pystyssä kohti uusia seikkailuja a.k.a. taisteluita täällä mennään kuitenkin. Tavoitteena on, että henkilökunta ja muut ihmiset kuntosalilla puhuisivat mulle vaan espanjaa. Nää kun helposti pitää vaan pöljänä jos et heti tajua niiden nopeasta solkotuksesta mitään. "Mas lento, porfa", ei edes auta, joka kerta ainakaan. Ensi kerralla otan ainakin korvatulpat mukaan. Ja ehkä nappikuulokkeet, koska juoksumatoissa, kuntopyörissä jne. on omat tv-näytöt, melko luksusta!

Suunnitelmia

Seitsemättä viikkoa Chilessä viedään, eikä vielä edes tunnu, että täältä haluaisi Suomeen. Ennemminkin tahtoisin oppia kielen paremmin, tämän viikon jälkeen kun on 120 oppituntia espanjan parissa takana. Enää sitten se käytännön kielitaito. Pitää puhuapuhuapuhua - hablahablahabla. Onnistuu sekin jo jollain tavoin, mutta verbien taivutusten tmv. miettiminen samaan aikaan kun koettaa puhua, on haastavaa. Toisaalta, jos nyt pitäisi yhtäkkiä vaihtaa ruotsin puhumiseen, sanoisin vähintään joka toisen sanan espanjaksi :)

How about dads fried, any cutlery of parsley or mushrooms and camarones attack?

Nyt kun kielikurssi alkaa olla ohitse, on hyvä tehdä muita suunnitelmia. Lähinnä viikonlopuille ja pidemmille lomille suunnitellaan Jukan kanssa reissuja. Ainakin pohjoiseen, San Pedro de Atacamaan täytyy mennä käymään. Siellä on aavikkoa, keitaita, kuumia lähteitä, suolamerta ja kaikenlaista. Ja tietenkin tajuttoman kuuma ja aurinko polttaa varmaan sekunneissa. Eteläänkin tahtoisin, mutta katsotaan nyt, kuinka sen reissaamisen kanssa käy. Argentiinassa pitänee myös käydä. Täytyyhän sitä kokea se hauskuus, että muka osaan espanjaa ja menenkin toiseen espanjankieliseen maahan, enkä ymmärräkään mitään :) Ja Buenos Airesissa pääsisi shoppailemaan vähän eri lailla kun täällä. Ja halvemmalla, tietenkin!

El campamento (asumista ilman kunnon kattoa) Parque Mahuidan vaellusreitiltä, La Reinan kaupungista.

Tänään puhuin espanjaa oikein urakalla, sillä kielikurssin jälkeen lähdin Santiagon centroon saksalaistytön kanssa. Ja ehei, ei puhuttu saksaa, vaan espanjaa. Se on piristävää huomata, mitä kaikkea voi oppia ja omaksua kuudessa viikossa kun vain harjoittelee. Espanjan kieliopista ollaan käyty tärkeimmät asiat aina indikatiivin aikamuodoista subjunktiivin aikamuotoihin. Käytäntöön soveltaminen on työn alla, mutta kuten olen täällä huomannut, kielen täydelliseen(?) omaksumiseen tarvitsee paaaaljon enemmän aikaa. No, mutta opintojahan voi jatkaa Suomessakin ja pitää yhteyttä espanjankielisten ystävien kanssa sekä katsella espanjankielisiä elokuvia.

Jukka ja maastopyöräily-/hevosvaellusreitin halkaissut sadevesi"kouru".

Tein muuten mielenkiintoisen huomion tänään käydessäni ostoksilla läheisessä supermercadossa. Olisin halunnut palkita itseni hienosta ja pitkästä aikaa myös kuumasta päivästä jäätelöllä. Enpä kuitenkaan palkinnut, koska supermercado ei nähtävästi myy yksittäisiä jäätelöitä, vaan jäätelönhimoisen pitää ostaa itselleen kokonainen litran pakkaus. No, tällä reissulla nuo litran pakkaukset, jotka olen ostanut, ovat olleet ilman lusikanjälkiä...

Santiago ON todellakin 6 miljoonan asukkaan kaupunki.

Asi, las fotos, porfa!

Besos
Anni

Chile más y menos

Chile on pitkä maa pohjois-eteläsuunnassa, ja senpä vuoksi maassa on erilaisia ilmastovyöhykkeitä. Myös Andit antavat oman eksoottisuutensa tälle maalle. Etelässä voi nähdä pingviinejä, jäätiköitä ja suomalaisen mielenrauhalle hyväätekevää metsää. Onpa siellä myös järvien alue. Pohjoisessa on maailman kuivin autiomaa Atacama sekä keitaita kuumilla lähteillä. Myös kuulaakso sekä Kuollutta merta suolaisempia uimapaikkoja löytyy. Keski-Chile on minulle tutuinta aluetta. Täällä on viinitiloja, välimerellistä ilmastoa ja kaupunkeja. Luulen, että niin Etelä- kuin Keski-Chilessä pääsee helposti vaeltamaan ja kokemaan luonnonläheisyyttä lyhyen matkan päässä kaupungista. Myös kuumia lähteitä löytyy melkein koko maan alueelta, samoin vuoristoa, yllätysyllätys.

Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta eivät tule koskettelemaan. Ulkonäöltään paikallisista poikkeavaa tuijotetaan ja osoitellaan. Kerran pari pikkutyttöä seurasi minua vaatekaupassa kuin olisin ollut joku kuuluisa. Liian sinisilmäinen ei pidä olla, vaikka ihmiset ystävällisiä ja avuliaita ovatkin. Turistit tunnistaa helposti. Toisaalta olen liikkunut kaksin toisen ulkomaalaisen kanssa Santiagon keskusta-alueen kauppa-alueilla sekä Patronaton krääsäparatiisissa ilman mitään ongelmia. Ei kannata pukeutua huomiotaherättävästi - esimerkiksi kultaketjut, merkkivaatteet, jotka huutavat "olen rikas gringo, minulla on rahaa!" - ja käsilaukusta pitää muistaa pitää kiinni. Minulle on myös neuvottu, ettei illalla ulos lähtiessä kannata pukeutua "liian hienosti", mikä tarkoittaa sitä, että farkut ja joku toppi on ok, hiukset mieluusti ponnarille. Tämä siis, jos poistun tästä hienostoalueelta, mikä on kyllä melkein suotavaa :)

Espanjaa on hyvä osata edes auttavasti. Santiagossa ihmiset saattavat vielä pari sanaa osata englanniksi, mutta siihen se yleensä jää. Usein neuvoa kysyessä lehtikioskinkin myyjä haluaa sanoa osaamansa sanat englanniksi, mikä taas voi aiheuttaa hämmennystä ja sekaannusta, koska espanjaksi hän sanoo yhtä ja englanniksi toista. Onhan se eri asia kävellä 5 kadunväliä kuin 10 kadunväliä ja sitten kääntyä vasemmalle. Maalaisjärjellä pärjää kyllä aika pitkälle.

Espanjan kielen ymmärtäminen helpottaa myös blondeille huutelevien kavereiden ymmärtämistä, vaikka joskus tekisi mieli olla ymmärtämättäkin. Toisaalta, vislaukset ovat kansainvälistä kieltä, mutta entäs maiskuttelu?? Huomiottahan ne jäävät, mutta ei niitä voi aina olla kuulematta. Sitä vaan miettii, saavuttaako sillä viheltelyllä, huutelulla tai maiskuttelulla yhtään mitään. Kai niistä huomionosoituksista pitäisi nyt nauttia, kun niitä tulee oikein roppakaupalla. Kulkiessani kadulla mekossa, jota kehtaisin Suomessa käyttää jopa työpaikalla, sain niin paljon huomiota, että tiedän lämpimämmillä säillä jättää pikkushortsit ja -topit omalla parvekkeella ja pihalla käytettäviksi. En kyllä Suomessakaan kulje kadulla "puolialasti", mutta täällä pitää tiedostaa enemmän, mitä päälleen laittaa.

Piristävää kanssakäymistä ventovieraiden kanssa on jokapäiväiset tervehdykset. Kotoa lähtiessäni huikataan talon vahtimestareiden kanssa huomenet/iltapäivät/yöt ja palatessa myös. Kävelymatkalla metroasemalle morjestan myös naapuritalon, hmm.., kenties puutarhuria? Muiden ihmisten huomioiminen on mukava tapa.

Luokkayhteiskunta ja tapa, millä ihmiset kohtelevat eri luokkiin kuuluvia, on asia, jota en suomalaiseen tasapäistämiseen tottuneena pysty ymmärtämään. Asuttamallani alueella asuvat varakkaat paikalliset eivät astu jalallaankaan metroon tai muihin julkisiin kulkuneuvoihin. Oma auto ja varavaihtoehtona taksi ovat ainoat sopivat kulkuneuvot. Eihän täällä nyt kävelläkään 5 minuuttia pidempiä matkoja! Olenpa nähnyt paikallisessa supermarketissa myös rouvan, jolle ostostenpakkaajan piti tulla nostamaan ostokset liukuhihnalle. Kaikki eivät itse käy edes kaupassa, vaan nana hoitaa ruokaostokset. Puolen päivän jälkeen supermarketit ovatkin täynnä sininen työasu päällään kulkevia naisia, joilla on pitkä lista kädessään ja kärri täynnänsä tavaroita.

Jos tämän alueen asukkaat eivät astu jalallaan metroon, niin muualla asuvat santiagolaiset eivät välttämättä millään ilveellä halua tulla koko kyseiselle alueelle. Toisaalta ymmärrän sen, alue on täysin toisesta maailmasta kuin lähes slummimaiset asuinalueet esimerkiksi lentokentältä kaupunkiin päin ajettaessa. On puistoja, joista huolehditaan päivittäin, ja kadut ovat aina siistissä kunnossa. Ravintoloissa on täysin erilainen hintataso kuin muutama kortteli länteen päin. Tietenkin näiden ääriluokkien (oikeastaan kaikkein varakkaimmat asuvat vielä meidän aluettamme idempänä/pohjoisempana vuorenrinteille rakennetuissa condoissaan muurien takana) välillä on paljon ihmisiä ja luokkia. Ei Chile olisi kehittynyt valtio, jos suurimmalla osalla ihmisistä olisi muoviläpäre kattonaan, suurimmalla osalla on siis talo/koti, jossa on seinät, katto ja ikkunatkin jopa. Samaan aikaan on kuitenkin menossa kampanja, jossa jokaiselle halutaan katto pään päälle.

Puistoissa ja kaduilla elävät koirat ovat Chilelle tyypillinen piirre. Koirat ovat onnellisempia, kun saavat elää vapaana. No, ne eivät ainakaan hypi ihmisten päälle tai hauku juuri koskaan. Miinuksena et voi koskaan tietää, mitä kapiaisia koira kantaa turkissaan. Täällä näkee paljon myös kolmijalkaisia hurttia, jotka herättävät vimmaisimmankin kissaihmisen sympatiat. Niinpä ravintolassa syömättä jääneet pihvinjämät tulee kannettua alueen katukoirille. Jostain kuulin juttua, että ainakin osalla koirista on rokotukset kunnossa, sillä niillä on periaatteessa omistaja, joka maksaa rokotukset sun muut, mutta koira kulkee vapaana missä haluaa.

Suomessa romanikerjäläiset riepovat ihmisten hermoja ja toiset taas tuntevat piston sydämessään, jos eivät anna kolikkoa pyytäjälle. Täällä on paljon rahanpyytäjiä. On niitä, jotka kiertelevät joka päivä tietyillä alueilla ihan vaan pyytämässä rahaa kaikilta. Eräskin mies toivottaa minulle joka kerta, kun kieltäydyn antamasta rahaa, "Que te vaya MAL!", kun normaalisti toivotetaan muuten samaa, mutta korvataan viimeinen sana "bien"-sanalla. Jostain syystä kyseinen kaveri ei saa kolikoitani jatkossakaan. Liikennevaloissa näkee usein todella taitavia akrobaatteja, jonglöörejä ja muita lahjakkuuksia, jotka saavat elantonsa ruuhkissa istuvilta autoilijoilta.

Täällä yrittäjyyttä näkee joka kulmalla. On sanomalehtimyyjiä, mansikan-, parsan- tai minkätahansavihanneskasviksenmyyjiä liikennevaloissa ja risteyksissä. Jokaisen kaupan tai muun pysäköintialueilla on "oma liikenteenohjaaja" joka tienaa rahaa näyttämällä vapaan pysäköintiruudun ja opastamalla auton ruutuun. Pa(r)h(a)immassa tapauksessa kaverilla on keltainen riepu kädessä ja ystävällisesti hän haluaisi pestä/pyyhkiä autosi hiekkaisella rätillään. Pikkurahaa kannattaa siis kantaa mukanaan.

Mi barrio, El Golf

Buenos tardes! Santiagossa alkaa vihdoin olla kevätsäitä. Ja siitä johtuen meillä sisällä tarkenee aamuisin ilman villasukkia ja nytkin kirjoitan tätä hihaton paita päällä. Jee!

Viikonlopun jälkeen on ehtinyt tapahtua, ei mitään kummallista, mutta jonkin verran kuitenkin. Maanantaina testattiin talossamme olevaa kuntosalia. Siellä on kaksi crosstraineria, kuntopyörä, rikki oleva juoksumatto sekä pari-kolme monitoimivempelettä. Peruskunnon ylläpitoon toimiva setti. Täällä yhdessä maailman saastuneimmista kaupungeista kun ei mielellään lähde lenkkeilemään "raikasta" pakokaasuilmaa. Lenkille kun olisi mukavinta mennä ennen tai jälkeen kuumimman ajan, ja ko. aika on myös pahin ruuhka-aika. Eipä sillä, lenkkimaastotkin ovat puistokaistaleita, jotka kulkevat 3-kaistaa suuntaansa olevien valtaväylien keskellä.

Meidän kotitalo. Vasemmasta laidasta toisessa parvekerivissä on meidän partsi.

Tiistaina tapasin iltapäivällä norjalaistytön, joka on täällä lomailemassa. Kävelimme läheiseen ostoskeskukseen, Parque Araucoon, shoppailemaan. Kävelymatka on noin 30 minuuttia, meiltä jos lähtee, kestää 20 minuuttia. Täällä tuo matka on sellainen, ettei KUKAAN täysissä järjissä oleva kävele sitä. Matka tehdään joko omalla autolla, taksilla tai bussilla. Hyötyliikunta on siis täysin epämuodikasta täällä. No, tuloksettoman shoppailun jälkeen (ok, ostin Starbucksista kahvin) käveltiin vielä takaisin! Täysin epänormaalia! Mutta aurinko lämmitti jo niin paljon, että saattoi kulkea t-paitasillaan ja pelätä palavansa.

Onnistuin jotenkin kadottamaan koko keskiviikkopäivän jonnekin. Nukuin aamulla pitkään ja siihen se päivä sitten varmaankin katosi. Illalla kävin Suomileidien soppaillassa, jossa yllätyin, kuinka paljon suomalaisia täällä onkaan. Meitä oli paikalla reilu 10 ja suunniteltiin loppuvuoden toimintaa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on tässä vaiheessa hyvä asia, ei käy aika pitkäksi kun riittää toimintaa.

Eilen lähdin itsekseni ostoksille samaiseen ostoskeskukseen, koska halusin löytää farkut. Matkaa tein kävellen aurinkoisessa säässä. Olen vaaleana oikea nähtävyys, tai siltä se välillä tuntuu. Lava-autojen kuskit tööttäilevät ja huutelevat autoistaan. Eräs vastaantuleva kohtelias mies kommentoi "Que rubia niña. Como estas?" (kuinka vaalea tyttö, mitä kuuluu?) ja muutenkin kuulumisia kysellään jonkun verran. No, tähän saanen tottua ja koetankin olla huomioimatta huutelijoita.

Sattumalta yhdessä kolmesta suuresta tavaratalosta (Ripley, Falabella ja Paris) oli eilen farkkualennusten päättäjäiset. Ja en tiedä olenko koskaan nähnyt niin montaa farkkumerkkiä yhdellä kertaa... Ravasin sovituskopin ja hyllyjen väliä tiuhaan tahtiin. Kokomerkinnät tuottavat vaikeuksia, eikä eurooppalainen kokokäytäntö (32-44 on täälläkin naisten koot) auta juurikaan. Farkkumerkistä tai jopa -mallista riippuen piti testailla vähän kaikkia kokoja. Yhden parin valitsin lopulta.

Katukyltti on samalla liikennemerkki

Espanjankieltä joudun käyttämään aina, jos asioin jossain muualla kuin Suomen suurlähetystössä. Aivan kaikki olennaisimmat jutut, kuten mm. summan pyöristäminen lähimpään kymmeneen pesoon, ei vielä luonnistu joka kerta, mutta kehitystä on jo tapahtunut. Farkkuja etsiessä osasin pyytää oikeita kokoja ja kertoa, että "muy pequeño / muy largo". Jos ei muuta, niin ainakin se lisää rohkeutta käyttää kieltä kun saa itsensä ymmärretyksi :)

Te siellä Suomessa elelevät kaverit hoi, nyt kierrättämään ja erityisesti muovia! Täällä kierrätys hoituu, jos hoituu, käsin. Prosessi menee suurinpiirtein näin: minä laitan roskat pussiin - heitän pussin roskakuiluun - roskien keräyspäivänä laatikot viedään tienvarteen, jossa joku/jotkut penkovat roskien seasta muovia, kartonkia ja lasia - roska-auto hakee muut roskat ja muovi/kartonki/lasi myydään kilohintaan jatkokäsittelyyn. En vielä ainakaan täysin luota, että kaikki kierrätettävä päätyy tällä tapaa kierrätykseen, mutta autan omalta osaltani keräämällä muovit yhteen roskapussiin. Ja muovia tulee kaikista eniten, koska KAIKKI täällä pakataan muoviin. Meillä on mm. allaskaapissa jo puolitoista muovikassillista muovikasseja, jotka on kannettu kaupasta. Roskapusseja ei siis tarvitse ostaa erikseen.

Toimistorakennus El Golfilla. Näitä lasitorneja täällä riittää.

Kuvituksena olevat kuvat otin tänään suurlähetystössä ja kaupassa käydessäni. Tuollaisella alueella siis asun. Täällä asuu paljon ekspatteja sekä varakkaita chileläisiä. Talot ovat melko uusia ja aidoin ympäröityjä, ja niitä tulee koko ajan lisää. Hintataso lähentelee hyvinkin Suomen hintatasoa, rakentamisen laadusta en sanoisi samaa. Ala-aulassa on vahtimestari 24/7, joka päästää asukkaat portista sisälle ja muilta tiedustelee näiden asiaa. Kylään mentäessä pitää siis muistaa asunnon numero, muuten saattaa olla hankala päästä vahtimestarin ohitse. Numeroa tarvitaan myös oikeaa ovea valitessa, nimikylttejä ei tunneta.

Reseptivinkkejä?

Nyt kertokaa kaikki maukkaat, herkulliset ja omat suosikkireseptinne! Ulkona syöty lounas maksaa tässä Las Condesin alueella n. 9-15 euroa (7500-13000 pesoa) ja edes vähän rahaa säästäksemme tehtiin diili Jukan kanssa. Minä kokkaan kotona ja Jukka tulee lounaalle tänne. Säästönä on se, ettei mun tarvitse syödä ulkona ja Jukan maksaa sitäkin.

Kaupasta saa melko hyvin erilaisia ruokatarpeita, joten älkää ujostelko reseptien kanssa. Jos ei muuta, niin koitan sitten mielikuvitusta käyttämällä korvata puuttuvat ainekset.

Näin Lakinlaskijaispäivän kunniaksi!

Arkeen totuttelua

Ensimmäiset päivät täällä Santiagossa ovat kuluneet nopeasti. Tekemistä ja tapahtumia on riittänyt ja siinä ohessa on pitänyt hoitaa käytännön asioita. Aikaerosta en ole vielä aivan täysin toipunut, vaan iltapäivästä kroppa koettaa käskyttää minua nukkumaan. Öisin on tullut kuitenkin nukuttua aivan normaaleja 8-11 tunnin yöunia :)

Lauantaina olin ensimmäisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä täällä. Olimme lastenkutsuilla. Juhliin oli panostettu ja paljon, paikalla oli oikein ohjelmatoimistosta suositun lastensarjan hahmoiksi pukeutuneita viihdyttäjiä. Siihen asti se oli hauskaa, kunnes jouduin lasten meikkausoperaation uhriksi. Miettikää tulosta, kun annetaan 2-10-vuotiaille lapsille huulipunia, meikkikyniä, KYNSILAKKAA! No, oltiinpa Jukan kanssa käyty juuri ennen juhlia ostoksilla, minä kun fiksuna jätin nahkatakkini Suomeen ja sitä tarvittaisiin täällä. Sain sitten lahjaksi(!!) mustan nahkiksen ja tietenkin se oli minulla illalla päällä. Valitettavasti meikkaustuokion lopputuloksesta ei ole kuvia (toivon mukaan ei muillakaan...). Meikinpoistoainetta ei ohjelmanjärjestäjillä ollut ja kynsilakan saa nahkatakistakin kuulemma vedellä pois...

Onneksi pelastava enkeli oli paikalla juhlakalun siskon muodossa. Sain käyttää hänen kylpyhuonetta ja meikinpoistoaineita. Kolmannen naamanpesukerran jälkeen aloin jo näyttää ihmiseltä, enkä punanaamaiselta monsterilta. Myös kynsistä turkoosi-puna-viininpunaiset kynsilakat sai helposti pois. Onneksi kynsilakanpoistoaine tepsi myös nahkatakkiin! Tiedän seuraavalla kerralla kieltäytyä kategorisesti kaikesta "vapaaehtoisesta" ohjelmasta. Loppuilta sujui kuitenkin mukavasti uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa turistessa. Minut kutsuttiin mukaan paikallisten Suomileidien toimintaan ja tulikaste on jo keskiviikkona. Sivuhuomiona huomasin, että porukka jakaantuu kovin helposti miesten ja naisten pöytiin. Miehet grillaavat ja pelaavat pokeria ja naiset turisevat keskenään muuten vaan. Lapset puuhaavat keskenään leikkien.

Eilen nukuttiin pitkään ja oltiin juomassa aamukahvia 12 jälkeen, kun saatiin skypepuhelu äitiltä ja isiltä. Tovi jutusteltiin ja todettiin, että Suomessa on tällä hetkellä huomattavasti lämpimämpää kuin täällä. Las Condesissa ja Santiagon centrossa oli sunnuntaina +12 astetta ja pilvistä, ylempänä vuorenrinteellä Lo Barnecheassa, jonne käytiin laina-auto palauttamassa, lämpötila laski +6 asteeseen. Yöllä siellä oli satanut räntää! Todellinen kevät siis täällä.

Tänään olen viettänyt todellista kotivaimopäivää. Aamulla pyyhin pölyjä, pesin pyykkiä alakerran pesulassa ja laitoin ruokaa. Pyykinpesu on täällä taiteenlaji. Talossa on pesula, jossa on 4 päältä täytettävää teollisuuskonetta (tai en tiedä, voihan se olla jokin yleinen malli täällä) ja 6 kuivausrumpua. Laitteet toimivat fichoilla eli 1000 peson arvoisilla panteilla. Pyykkivuoroja ei voi varata, vaan nopeat syövät hitaat. Maanantaipäivänä ruuhka pesulassa oli melkoinen, mutta onnistuin ilman odotteluja saamaan pyykit puhtaiksi.

Parvekemaisema koilliseen(?) päin.

Äsken kävin kävelyllä ja samalla vaihtamassa euroja pesoiksi ja sain jopa hien pintaan! Auringon paisteessa nahkatakki, neule ja t-paita päällä tulee lämmin, mutta varjossa ei sitten lämmitäkään. Joku varmaan ihmettelee, kuinka lähes kielitaidottomana selviän rahanvaihtopisteestä. Helppoa, menen sisään, "Buenos tardes", kaivan rahat lompakosta ja asetan tiskille "Euros a pesos, por favor" ja lopuksi "Gracias". Lähes samoilla lauseilla tilasin Starbucksista latten. Paitsi oma nimi piti tavata. Ja siltikin sain kirjoittaa sen itse mukiin, muuten olisin ollut "ORRI". Mutta se olikin vain hyvä tekosyy baristapojille saada muutakin keskustelua minun, kielipuolen, kanssa aikaan. Ehkä tässä tulevien kuukausien aikana osaan sanoa myyjille muutakin kuin tervehdyksen ja "Si/Gracias" ja kysyttäessä kertoa olevani Suomesta. Pääosin ilmeeni on varmaan hölmistynyt kun joku puhuu minulle. Poimin sanan sieltä ja toisen täältä mutten osaa vastata mitään :)

Tällä viikolla minulla ei ole vielä espanjankurssia, joten koetan liikkua kameran kanssa lähialueella ja napsia kuvia Las Condesista teidän iloksi. Jos jotain iloa on sateista, ei niinkään koleudesta, niin täällä on nyt hyvin vihreää. Loppuviikolle on ennustettu 23 asteen maksimilämpötiloja, niitä odotellessa!