Fin de semana fue bueno!

Nyt se kesä on kai sitten alkanut, ilmojen puolesta ainakin! Tässä on tullut lekoteltua uima-altaan reunalla parina päivänä ja kiiteltyä kämppämme ilmastointia. Paikallisten mukaan vielä ei ole edes ollut kunnon uima-allaskelejä ja minä vallan hikoilin siellä auringossa! Myös perjantaina sateisesta Temucosta Santiagoon saapuneet suomalaisvieraamme - Siina, Jani ja Maija - kiittelivät Santiagon lämpöä ja auringonpaistetta.

Itäistä Santiagoa, eli meidän aluettamme

Läntistä Santiagoa

Kierrätimme ohikulkumatkalla olleita lomalaisia perjantaina ympäri Santiagoa. Ensin kierrettiin meidän lähialueellamme ja kävimme kaupungin kenties koreimmassa ostoskeskuksessa syömässä. Parque Araucosta suunnaksi otettiin Santiagon keskusta, jonne siirryttiin Providencian kautta ja siitä sitten Bellavistaan. Funicular kuljetti meidät Cerro San Cristobalin huipulle, josta näkee kaupungin kahdella silmäyksellä - länteen ja itään päin. Seuraavaksi suunnattiin Barrio Lastarrian kautta kävellen kohden Plaza de Armasia. Perjantai-illan ruuhkassa keskustassa kävely oli melkoisen epämiellyttävää. Kadut olivat täynnä microja eli paikallisbusseja sekä henkilöautoja ja melu ja ilmanpuhtaus oli sen mukaista. Köhköh! Hengissä, mutta keuhkot täynnä pienhiukkasia siitä selvisimme ja illasta käytiin vielä katsastamassa Pio Nono, josta suunnattiin ajoissa nukkumaan lauantain seikkailut jo mielissämme.

Matkan varrelta bongattu paikallinen ravintola...

Lauantaina otettiin suunnaksi rannikko ja siellä erityisesti Isla Negra. Pitihän se Pablo Nerudan talo käydä katsastamassa paremmalla ajalla ja säällä. Chilen rannikolla on yleisesti viileämpää kuin välimerellisen ilmaston sisämaassa. Tällä kertaa tarkenimme kuitenkin ilman paksuja pitkähihaisia, pitkät lahkeet ja ohuemmat neuleet olivat kuitenkin tarpeen. Pablon talo oli sisältä rakennettu 30 vuoden aikana laivamaiseksi ja kyllä makuuhuoneen näköala äärettömälle Tyynelle merelle kelpaisi minullekin! Tavaramäärä talossa on vallan käsittämätön, melkoinen keräilijäluonne Nobel-palkittu runoilija on ollut. Sisällä ei kuitenkaan saanut kuvata, joten simpukoiden, viinikarahvien, piippujen, pullolaivojen, laivojen keulakuvien, viinilasien ja muiden tavaroiden määrä jää mielikuvituksenne ja Googlen kuvahaun varaan.

Harvinainen näky Chilessä, postilaatikko

Seinämaalaus Isla Negrassa

Ennen päivän jatkumista lounastimme museon ravintolassa. Reineta Pablon tapaan oli herkullista ja lounastaessa nautimme myös auringonsäteistä sekä merellisestä maisemasta. Jälleen kerran suuntasimme Algarroboon ja San Alfonso del Marin allasta ihmettelemään. Enemmän taisimme kyllä nauttia meren tuoksusta ja kohinasta sekä päivälevosta rannalla. Taskut ja housunpuntit täynnä hiekkaa suuntasimme lopulta Valparaison miradorin (näköalakukkula) kautta takaisin Santiagoon. Päivän päätteeksi illallistimme Barrio Brasilissa jossain kahvila-ravintolassa muutaman euron hintaan. Raikas meri-ilma teki tepposensa ja yhdentoista aikaan olimme kaikki vahvasti Nukkumatin unihiekat silmissä.

Päivänokoset rannalla

En ollut aiemmin liikkunut Chilessä viiden suomalaisen voimin. Matkassa oli kolme vaaleata tyttöstä ja kaksi vaaleaa viikinkiä. Lounaspaikan tarjoilijat tiesivät formulakuskimme ja illallispaikkaa etsiessämme saimme kahvilapöytien ohi kulkiessamme aplodit... Plaza Brasililla kävimme myös omituisen keskustelun kahden chilenon kanssa siitä, kuinka me voimme olla menossa nukkumaan kun ilta on vielä niin nuori. Tai ei se koskaan käynyt selväksi, mitä kaveri halusi kertoa tai tietää, sen verran sekavaa se esiintyminen oli. Harmittomia veikkoja kuitenkin ja Barrio Brasilista jäi sympaattinen mielikuva.

Sunnuntai on taas kerran ollut perinteinen ei-tehdä-muuta-kun-käydään-kaupassa-ja-palautetaan-auto-päivä. Siina ja Jani viettivät sunnuntain vielä meidän kanssa, ennen kuin ottavat yöbussin kohti La Serenaa. Syötiin taas kunnolla, tällä kertaa argentiinalaisessa pihviravintolassa. A la Leña Asados tarjosi toistamiseen maukkaat pihvit ja kohtuulliseen hintaan. Ravintolan pihvikoko on miehekkäästi joko 350 grammaa tai puoli kiloa, joten tilasimme yhdet molempia kokoja. Myös lisukkeiden koko on niin suuri, että kahdessa kulhossa oli meille riittävästi. Neljä henkeä sai mukavasti mahat pullolleen ja kukkaro keveni suomalaisittain lähes naurettavat 40 euroa koko seurueelta.

Auringonpaistetta kuvan välityksellä Suomeenkin :)

Tulevalla viikolla voidaankin sitten keskittyä kuntoiluun, espanjan kielen harjoittamiseen ja auringosta nauttimiseen. Ohessa Jukka käy töissä ja suunnittelemme tulevan viikonlopun Mendozan matkaa. Lauantain matkalla kuunnelluista Suomirokki-levyn biiseistä voidaan jättää Miljoonasateen Marraskuu hyvillä mielin taakse ja jatkaa joulukuuhun Tehosekoittimeen tahtiin... Polttaa, asfaltti polttaa....

Tulkaa kylään :)

Kuvia huomenna, nyt pitää mennä nukkuu, kello on jo yli 11. Öitä! Ja hyvää huomenta Suomi :)