Todo bien aquí

Kaikki hyvin täällä! Kiitokset kannustavista viesteistä ja hyvistä ruokaresepteistä. Nyt ei jaksa valittakaan, vaikka onkin ollut pilvisiä päiviä pitkän viikonlopun jälkeen. Kamerakin korjaantui itsekseen kuin ihmeen kaupalla, joten mikäpä täällä on ollessa. Pilvisistä ja koleista keleistä huolimatta kesä lähenee täällä varmasti ja vääjäämättä. Virallisesti kesä alkaa kyllä vasta 21.12. kuten Chilen viisaimmisto (?) on joskus päättänyt. Viikonloppuna siirrettiin kuitenkin jo kellot kohti kesää ja aikaero Suomeen on enää kuusi tuntia.

Espanjan opiskelu sujuu mukavasti, ja pystyn jo kahvitauon aikana keskustelemaan espanjaksi muutakin kuin perinteiset Como estas? tai Como te llamas?. Tietokoneella en osaa tehdä kysymyksen eteen sitä väärinpäin olevaa kysymysmerkkiä ja käsin kirjoittaessanikin se teettää vaikeuksia. Ilmankin varmaan pärjää. Heittomerkkiä laitan korvakuulolta sopivan kirjaimen päälle ja joskus se osuu oikeaankin :).

Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu, jolloin olimme Jukan kanssa enemmän reissun päällä kuin kotosalla. Lauantaina suunnattiin sadesäässä kohti eteläisen Santiagon outlet-taivasta. Meillä oli mukana paikallinen oppaamme Alvaro ja norjalainen toverimme Sascha. Ihan mukavia alennuksia ja tunnettuja merkkejä sieltä löytyi, mm. North Facella, Billabongilla ja Lacostella on omat outletit ja lisäksi löytyy muutamia paikkoja, joissa myydään useita merkkejä. Jossain parin-kolmen tai kymmenen moottoritien poistumisrampin päässä rättioutleteista oli myös kenkiä myyvät outletit. Lauantaipäivän kunniaksi liikkeet menivät kiinni jo kahden aikaan, joten aivan kaikkea ei ehditty penkomaan. Me gustan los outlets! Pitänee käydä niissä toisenkin kerran, sen verran jäi hampaankoloon :)

Lauantai-iltana mentiin porukalla seuraamaan Chile-Kolumbia MM-karsintapeliä paikalliseen ravintolaan. Musta taitaa olla hyvää vauhtia tulossa chileläinen kun saavuttiin Jukan kanssa paikalle, kun pelin toinen puoliaika oli alkanut ja kuviteltiin olevamme vain vähän myöhässä koko ottelun alusta! No, Chile voitti ja selvitti tiensä Etelä-Afrikan kisoihin. Kaduilla alkoikin sitten juhlat. Autot tööttäilivät rytmikkäästi ja Chilen liput liehuivat. Plaza Italialla lähempänä keskustaa oli sitten isommat bileet, joita tyydyimme katsomaan televisiosta.

Sunnuntaina reissattiin rannikolle. Sää oli parempi kuin lauantaina, aurinko paistoi ja asteita löytyi 16. Ensin suunnattiin San Antonion satamakaupunkiin. Kala ja merenelävät haisivat ja kadunvarsilla oli muutama pescaderia. Suunnattiin suoraan satamalaiturin tuntumaan ja siellä oli merileijonia! Yksi paistatteli päivää muutaman metrin päässä ihmisistä. Tietenkin muuan rohkea chileläinen halusi todistaa rohkeutensa tyttöystävälleen ja kiipesi aidan yli kuvauttamaan itsensä merijellonan kanssa. Komea karjunta (ja kuulemma karmea kalanlöyhkä) jellon suusta pääsi muttei se mitään tehnyt.

Paikallinen Darwin-palkinnon metsästäjä merileijonan kanssa.

San Antoniosta jatkettiin matkaa Algarrobon kaupunkiin ja lounaan jälkeen suunnattiin biitsille. Eikä ihan mille tahansa rannalle mentykään! San Alfonso del Mar löytyy Algarrobosta, ja siellä on maailman suurin murtovesiallas. No, altaan reunalle ei pääse, jollei ole sen reunalla olevien kerrostalojen asukki tai vuokralainen. Mutta hiekkarannalle saa mennä kuka vaan. Mieluummin me ihailtiinkin Tyynen valtameren isoja aaltoja kuin katseltiin jättikokoista allasta, jossa ei tapahdu mitään.

San Alfonso del Marin rannalla oli isot aallot!

Oikea pääkohteemme oli Isla Negra ja siellä Pablo Nerudan kotimuseo. Sinne mentiinkin viimeisenä ja meillä oli huikeat puoli tuntia aikaa tutustua paikkaan ennen sulkeutumista. Pitää mennä toistekin, että pääsee käymään talon sisätiloissakin.

Nerudan Pablon koti Isla Negrassa. Kuva otettu hautapaikalta.

Maanantaina oli vapaapäivä, koska Kolumbus löysi joskus Amerikan. Sen kunniaksi päätimme tutustua Santiagon lähialueen vaellustarjontaan. Netistä löysimme Cerro Provincian alueen ja otimme suunnan sinne. Sää oli enemmän kuin täydellinen vuorilla seikkailuun. Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti suuntasimme maanantaikävelyllemme farkuissa, lenkkareissa ja aurinkorasvan sekä eväiden kanssa. Paikka löytyi helposti ja heti reitin alussa otettiin luuloja pois kun noustiin jyrkkää polkua pitkin. Teimme välissä myös sakkokierroksen ilmeisesti hevosvaellusreitillä, sillä emme tajunneet, että meidän pitää kiivetä rautalangalla suljetun portin yli matkaa jatkaaksemme. Lähdimme matkaan noin 1000 metrin korkeudesta ja kävimme pyörähtämässä 1300 metrissä ennen kuin käännyimme takaisin. Sakkokierroksen kanssa aikaa kului muutaman kilometrin seikkailuun noin 2,5 tuntia, joten ihan mistään pikku päiväkävelystä ei ollut kyse. Ensi viikonloppuna pitää ehkä ottaa suunta vaelluskenkäostoksille ja sen jälkeen lähteä testaamaan niitä tosikäytössä. Sen verran puraisi kärpänen maanantaikävelyllämme.

Tämän näköisissä maisemissa tehtiin maanantaikävely.

Mi barrio, El Golf

Buenos tardes! Santiagossa alkaa vihdoin olla kevätsäitä. Ja siitä johtuen meillä sisällä tarkenee aamuisin ilman villasukkia ja nytkin kirjoitan tätä hihaton paita päällä. Jee!

Viikonlopun jälkeen on ehtinyt tapahtua, ei mitään kummallista, mutta jonkin verran kuitenkin. Maanantaina testattiin talossamme olevaa kuntosalia. Siellä on kaksi crosstraineria, kuntopyörä, rikki oleva juoksumatto sekä pari-kolme monitoimivempelettä. Peruskunnon ylläpitoon toimiva setti. Täällä yhdessä maailman saastuneimmista kaupungeista kun ei mielellään lähde lenkkeilemään "raikasta" pakokaasuilmaa. Lenkille kun olisi mukavinta mennä ennen tai jälkeen kuumimman ajan, ja ko. aika on myös pahin ruuhka-aika. Eipä sillä, lenkkimaastotkin ovat puistokaistaleita, jotka kulkevat 3-kaistaa suuntaansa olevien valtaväylien keskellä.

Meidän kotitalo. Vasemmasta laidasta toisessa parvekerivissä on meidän partsi.

Tiistaina tapasin iltapäivällä norjalaistytön, joka on täällä lomailemassa. Kävelimme läheiseen ostoskeskukseen, Parque Araucoon, shoppailemaan. Kävelymatka on noin 30 minuuttia, meiltä jos lähtee, kestää 20 minuuttia. Täällä tuo matka on sellainen, ettei KUKAAN täysissä järjissä oleva kävele sitä. Matka tehdään joko omalla autolla, taksilla tai bussilla. Hyötyliikunta on siis täysin epämuodikasta täällä. No, tuloksettoman shoppailun jälkeen (ok, ostin Starbucksista kahvin) käveltiin vielä takaisin! Täysin epänormaalia! Mutta aurinko lämmitti jo niin paljon, että saattoi kulkea t-paitasillaan ja pelätä palavansa.

Onnistuin jotenkin kadottamaan koko keskiviikkopäivän jonnekin. Nukuin aamulla pitkään ja siihen se päivä sitten varmaankin katosi. Illalla kävin Suomileidien soppaillassa, jossa yllätyin, kuinka paljon suomalaisia täällä onkaan. Meitä oli paikalla reilu 10 ja suunniteltiin loppuvuoden toimintaa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on tässä vaiheessa hyvä asia, ei käy aika pitkäksi kun riittää toimintaa.

Eilen lähdin itsekseni ostoksille samaiseen ostoskeskukseen, koska halusin löytää farkut. Matkaa tein kävellen aurinkoisessa säässä. Olen vaaleana oikea nähtävyys, tai siltä se välillä tuntuu. Lava-autojen kuskit tööttäilevät ja huutelevat autoistaan. Eräs vastaantuleva kohtelias mies kommentoi "Que rubia niña. Como estas?" (kuinka vaalea tyttö, mitä kuuluu?) ja muutenkin kuulumisia kysellään jonkun verran. No, tähän saanen tottua ja koetankin olla huomioimatta huutelijoita.

Sattumalta yhdessä kolmesta suuresta tavaratalosta (Ripley, Falabella ja Paris) oli eilen farkkualennusten päättäjäiset. Ja en tiedä olenko koskaan nähnyt niin montaa farkkumerkkiä yhdellä kertaa... Ravasin sovituskopin ja hyllyjen väliä tiuhaan tahtiin. Kokomerkinnät tuottavat vaikeuksia, eikä eurooppalainen kokokäytäntö (32-44 on täälläkin naisten koot) auta juurikaan. Farkkumerkistä tai jopa -mallista riippuen piti testailla vähän kaikkia kokoja. Yhden parin valitsin lopulta.

Katukyltti on samalla liikennemerkki

Espanjankieltä joudun käyttämään aina, jos asioin jossain muualla kuin Suomen suurlähetystössä. Aivan kaikki olennaisimmat jutut, kuten mm. summan pyöristäminen lähimpään kymmeneen pesoon, ei vielä luonnistu joka kerta, mutta kehitystä on jo tapahtunut. Farkkuja etsiessä osasin pyytää oikeita kokoja ja kertoa, että "muy pequeño / muy largo". Jos ei muuta, niin ainakin se lisää rohkeutta käyttää kieltä kun saa itsensä ymmärretyksi :)

Te siellä Suomessa elelevät kaverit hoi, nyt kierrättämään ja erityisesti muovia! Täällä kierrätys hoituu, jos hoituu, käsin. Prosessi menee suurinpiirtein näin: minä laitan roskat pussiin - heitän pussin roskakuiluun - roskien keräyspäivänä laatikot viedään tienvarteen, jossa joku/jotkut penkovat roskien seasta muovia, kartonkia ja lasia - roska-auto hakee muut roskat ja muovi/kartonki/lasi myydään kilohintaan jatkokäsittelyyn. En vielä ainakaan täysin luota, että kaikki kierrätettävä päätyy tällä tapaa kierrätykseen, mutta autan omalta osaltani keräämällä muovit yhteen roskapussiin. Ja muovia tulee kaikista eniten, koska KAIKKI täällä pakataan muoviin. Meillä on mm. allaskaapissa jo puolitoista muovikassillista muovikasseja, jotka on kannettu kaupasta. Roskapusseja ei siis tarvitse ostaa erikseen.

Toimistorakennus El Golfilla. Näitä lasitorneja täällä riittää.

Kuvituksena olevat kuvat otin tänään suurlähetystössä ja kaupassa käydessäni. Tuollaisella alueella siis asun. Täällä asuu paljon ekspatteja sekä varakkaita chileläisiä. Talot ovat melko uusia ja aidoin ympäröityjä, ja niitä tulee koko ajan lisää. Hintataso lähentelee hyvinkin Suomen hintatasoa, rakentamisen laadusta en sanoisi samaa. Ala-aulassa on vahtimestari 24/7, joka päästää asukkaat portista sisälle ja muilta tiedustelee näiden asiaa. Kylään mentäessä pitää siis muistaa asunnon numero, muuten saattaa olla hankala päästä vahtimestarin ohitse. Numeroa tarvitaan myös oikeaa ovea valitessa, nimikylttejä ei tunneta.