Reseptivinkkejä?

Nyt kertokaa kaikki maukkaat, herkulliset ja omat suosikkireseptinne! Ulkona syöty lounas maksaa tässä Las Condesin alueella n. 9-15 euroa (7500-13000 pesoa) ja edes vähän rahaa säästäksemme tehtiin diili Jukan kanssa. Minä kokkaan kotona ja Jukka tulee lounaalle tänne. Säästönä on se, ettei mun tarvitse syödä ulkona ja Jukan maksaa sitäkin.

Kaupasta saa melko hyvin erilaisia ruokatarpeita, joten älkää ujostelko reseptien kanssa. Jos ei muuta, niin koitan sitten mielikuvitusta käyttämällä korvata puuttuvat ainekset.

Näin Lakinlaskijaispäivän kunniaksi!

Arkeen totuttelua

Ensimmäiset päivät täällä Santiagossa ovat kuluneet nopeasti. Tekemistä ja tapahtumia on riittänyt ja siinä ohessa on pitänyt hoitaa käytännön asioita. Aikaerosta en ole vielä aivan täysin toipunut, vaan iltapäivästä kroppa koettaa käskyttää minua nukkumaan. Öisin on tullut kuitenkin nukuttua aivan normaaleja 8-11 tunnin yöunia :)

Lauantaina olin ensimmäisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä täällä. Olimme lastenkutsuilla. Juhliin oli panostettu ja paljon, paikalla oli oikein ohjelmatoimistosta suositun lastensarjan hahmoiksi pukeutuneita viihdyttäjiä. Siihen asti se oli hauskaa, kunnes jouduin lasten meikkausoperaation uhriksi. Miettikää tulosta, kun annetaan 2-10-vuotiaille lapsille huulipunia, meikkikyniä, KYNSILAKKAA! No, oltiinpa Jukan kanssa käyty juuri ennen juhlia ostoksilla, minä kun fiksuna jätin nahkatakkini Suomeen ja sitä tarvittaisiin täällä. Sain sitten lahjaksi(!!) mustan nahkiksen ja tietenkin se oli minulla illalla päällä. Valitettavasti meikkaustuokion lopputuloksesta ei ole kuvia (toivon mukaan ei muillakaan...). Meikinpoistoainetta ei ohjelmanjärjestäjillä ollut ja kynsilakan saa nahkatakistakin kuulemma vedellä pois...

Onneksi pelastava enkeli oli paikalla juhlakalun siskon muodossa. Sain käyttää hänen kylpyhuonetta ja meikinpoistoaineita. Kolmannen naamanpesukerran jälkeen aloin jo näyttää ihmiseltä, enkä punanaamaiselta monsterilta. Myös kynsistä turkoosi-puna-viininpunaiset kynsilakat sai helposti pois. Onneksi kynsilakanpoistoaine tepsi myös nahkatakkiin! Tiedän seuraavalla kerralla kieltäytyä kategorisesti kaikesta "vapaaehtoisesta" ohjelmasta. Loppuilta sujui kuitenkin mukavasti uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa turistessa. Minut kutsuttiin mukaan paikallisten Suomileidien toimintaan ja tulikaste on jo keskiviikkona. Sivuhuomiona huomasin, että porukka jakaantuu kovin helposti miesten ja naisten pöytiin. Miehet grillaavat ja pelaavat pokeria ja naiset turisevat keskenään muuten vaan. Lapset puuhaavat keskenään leikkien.

Eilen nukuttiin pitkään ja oltiin juomassa aamukahvia 12 jälkeen, kun saatiin skypepuhelu äitiltä ja isiltä. Tovi jutusteltiin ja todettiin, että Suomessa on tällä hetkellä huomattavasti lämpimämpää kuin täällä. Las Condesissa ja Santiagon centrossa oli sunnuntaina +12 astetta ja pilvistä, ylempänä vuorenrinteellä Lo Barnecheassa, jonne käytiin laina-auto palauttamassa, lämpötila laski +6 asteeseen. Yöllä siellä oli satanut räntää! Todellinen kevät siis täällä.

Tänään olen viettänyt todellista kotivaimopäivää. Aamulla pyyhin pölyjä, pesin pyykkiä alakerran pesulassa ja laitoin ruokaa. Pyykinpesu on täällä taiteenlaji. Talossa on pesula, jossa on 4 päältä täytettävää teollisuuskonetta (tai en tiedä, voihan se olla jokin yleinen malli täällä) ja 6 kuivausrumpua. Laitteet toimivat fichoilla eli 1000 peson arvoisilla panteilla. Pyykkivuoroja ei voi varata, vaan nopeat syövät hitaat. Maanantaipäivänä ruuhka pesulassa oli melkoinen, mutta onnistuin ilman odotteluja saamaan pyykit puhtaiksi.

Parvekemaisema koilliseen(?) päin.

Äsken kävin kävelyllä ja samalla vaihtamassa euroja pesoiksi ja sain jopa hien pintaan! Auringon paisteessa nahkatakki, neule ja t-paita päällä tulee lämmin, mutta varjossa ei sitten lämmitäkään. Joku varmaan ihmettelee, kuinka lähes kielitaidottomana selviän rahanvaihtopisteestä. Helppoa, menen sisään, "Buenos tardes", kaivan rahat lompakosta ja asetan tiskille "Euros a pesos, por favor" ja lopuksi "Gracias". Lähes samoilla lauseilla tilasin Starbucksista latten. Paitsi oma nimi piti tavata. Ja siltikin sain kirjoittaa sen itse mukiin, muuten olisin ollut "ORRI". Mutta se olikin vain hyvä tekosyy baristapojille saada muutakin keskustelua minun, kielipuolen, kanssa aikaan. Ehkä tässä tulevien kuukausien aikana osaan sanoa myyjille muutakin kuin tervehdyksen ja "Si/Gracias" ja kysyttäessä kertoa olevani Suomesta. Pääosin ilmeeni on varmaan hölmistynyt kun joku puhuu minulle. Poimin sanan sieltä ja toisen täältä mutten osaa vastata mitään :)

Tällä viikolla minulla ei ole vielä espanjankurssia, joten koetan liikkua kameran kanssa lähialueella ja napsia kuvia Las Condesista teidän iloksi. Jos jotain iloa on sateista, ei niinkään koleudesta, niin täällä on nyt hyvin vihreää. Loppuviikolle on ennustettu 23 asteen maksimilämpötiloja, niitä odotellessa!

Estoy en Chile! Hace mucho frio..

Varoituksen sana. Tämä on piiitkä postaus ja ehkä liiankin yksityiskohtainen. Koettakaa kestää tai skipatkaa :)

Täällä sitä ollaan. Onnellisesti perillä, eikä matkalla ollut suurempia mutkia tällä kertaa. Kata vei minut ja tavaramäärän, jota oli lähes oman painon verran, kentälle torstai-iltapäivänä ja siitä alkoi pitkä matkanteko.

Heti ensimmäisessä turvatarkastuksessa piti kaikki käsimatkatavarat (trolley, reppu ja käsilaukku) avata, kun siellä "näytti olevan nesteitä". Ei niitä löytynyt, mutta pakkasinpa sitten tavarat uudessa järjestyksessä laukkuihin. Kentällä aloitin Stieg Larssonin Millenium-sarjan ensimmäisen osan "Miehet jotka vihaavat naisia", kun Kata muun muassa sitä on suositellut. Säästelin kirjoja Chilen matkaa silmällä pitäen, mutten voinut enää kentällä pitää näppejäni erossa.

Brasilian puolella maassa näkyi ihmeellisiä viivasuoria kuvioita

Ensimmäinen lento menikin kivutta kirjaa lukiessa. Frankfurtissa etsin kentältä lähtöporttini, jonne mentiin taas passi- ja turvatarkastuksen kautta. Ihme ja kumma, tarkkojen saksalaisten turvatarkastajien seulassa laukuissani ei ollut mitään kummallista. Otin hyödyn irti bisnesluokan lentolipusta ja tutustuin lähtöporttini loungeen. Kannettaviaan näpytteleviä liikemiehiä ja rahalla lippunsa ostaneita varakkaita ihmisiä siellä näytti enimmäkseen olevan.

Lento jumbojetillä Sao Pauloon olikin sitten luksusta, bisnesluokassa. Lähes vaakatasoon menevä penkki ja oma näyttö. Sopii mulle! Yläkerrassa olisi ollut vielä jotain hienompaa ykkösluokassa, mutta en osannut kaivata mitään. 12 tunnin matka sujui melko mukavasti kirjaa lukien, nukkuen ja The Hangover-leffan parissa. Siirsin rannekellon jo lähtiessä Brasilian aikaan, joka on 6 tuntia Suomen ajasta jäljessä ja heräilin koneessa aamukolmelta paikallista aikaa. Ei ole muuten mitään niin herkullista, kuin nukkua samassa putkessa 350 muun ihmisen kanssa. Kävi lentoemäntiä sääliksi kun työkseen joutuvat sitä "raikasta yöilmaa" hengittelemään. Siellähän haisi ihan rehellinen pieru lähes koko ajan. Mutta kaikkeen tottuu...

Sao Paulossa olin 5:20 paikallista aikaa. Taas turvatarkastus ja sen jälkeen seuraavan lennon lähtöportin tuntumaan lähtöä odottamaan. Odotellessa pesin hampaat ja luin kirjaa. Koitin hyödyntää kentällä näkyvästi mainostettua langatonta verkkoa, mutta olisi pitänyt maksaa jotain rahaa sen käytöstä.

Argentiinaa, Mendozan lähellä

Noin 5 tuntia lentokonekoiranunta nukkuneena nousin viimeiselle lennolle TAMin koneeseen. Oi mitä luksusta, lähes tyhjä bisnesluokka ja ei ketään vieressä! Jo ennen koneen nousua sain appelsiinimehun kouraani ja pidin välittömästi TAMin henkilökunnan palvelusta. Näissä koneissa ei economyluokkakaan ole huono, mitä sinne tiirailin. Väsy alkoi painaa jo aika rankasti, mutta sitkeästi koetin jatkaa kirjan lukemista ruokaa odotellessa. Ruokatarjoilun jälkeen nukahdinkin lähes välittömästi, enkä tarvinnut edes tyynyä tai peittoa. Korvatulpat korviin, kuulokkeet siihen päälle, huppu päähän ja unimaailmaan!

Nukuin reilun tunnin ja herätessä neljän tunnin lennosta oli viimeinen tunti jäljellä. Tätä olin odottanut! En ollut vielä kertaakaan päässyt ikkunapaikalle näkemään maisemia, kun kone lentää Andien yli. Kamera valmiiksi ja odottelemaan siis. Kuvat, joita on tämän kirjoituksen kuvituksena, on otettu vajaan 10 000 metrin lentokorkeudesta. Onneksi oli pilvetön sää. Santiagon kentälle laskeutuessa kaupungin päällä matalalla leijuva saastepilvi kyllä näkyi.

Cordillera de los Andes

Santiago de Chile. Kentällä mennään ensimmäisenä passintarkastus- ja viisumijonoon. Koneessa olin jo täyttänyt maahantulolappuset. Viisumilappuun kirjoitin ensin oleskeluajakseni 2 kk, virhe! Jukka kehoitti laittamaan turistiviisumin maksimivoimassaoloajan mukaisen 3 kuukautta, ettei tule sitten visarunilla ongelmia kun tuon lapun viranomaisille takaisin luovuttaa. Sain tarvittavat leimat ja muut pienen odottelun jälkeen. Tullivirkailija kun halusi osallistua kollegansa kanssa arvuutteluun siitä, saako maahan tuoda jonkun "yuca" tms kasvin lehtiin käärittynä jotain, mitä lie. Minun viisumini tehtiin siinä ohella, joten noin minuutin hommaan meni vähän kauemmin...

Ei, en tuo mukanani eläviä eläimiä tai kasveja, en siemeniä enkä siemennestettä (!?). Minulla ei ole matkatavaroissani 10 000 amerikandollaria tai hedelmiä. En tuo juustoa enkä jauhoja. Tästä huolimatta jouduin näyttämään ensin reppuni sisällön (jälkiuunileipää) yhdelle virkailijalle ja sitten suurimman matkalaukkuni sisällön (reissumiestä) toiselle. Lopulta pääsin tullista ilman sanktioita.

Onnistuin olemaan oikein junttituristi kun ennakkoon tilattua taksikyytiäni etsiessä avulian lentokenttävirkailija aivan ehdottomasti halusi työntää matkatavarakärryni taksille asti. Pitäisi tietenkin tipata kun aivan yllättäen ja pyytämättä kaveri tekee tuollaista. Mutta "No tengo pesos, no tengo dinero" oli melko tylyä tekstiä. En nimittäin viitsinyt 20 euron seteliä viskata.

Kuka on Chile?

Eilisiltana käytiin kaupassa, kyläiltiin Ramin ja Lillyn luona ja näin vihdoin Isabelin, 6 kk, ihan elävänä. Jet lag kaatoikin sänkyyn jo kymmeneltä, eli viiden aikaan Suomen aikaa. Tänään ohjelmassa mm. lastenkutsut. Arki alkaa täälläkin :)

Kun tänään lähden...

...otan mukaan mitä tarvitsen (ja vähän enemmänkin..). Eli tänään on vihdoin lähtöpäivä. Tunnin päästä Helsinki-Vantaalle ja huomenna illasta Suomen aikaa olen perillä, JOS matka sujuu lentolipun aikataulujen mukaan. Toisenlaisestakin matkanteosta on kokemusta :) Jos olen huomenna Santiagossa, lähdetään sään salliessa lauantaina laskettelemaan Andeille.

Pientä jännitystä on jo ilmassa...

Pakkailua, tai oikeammin sen välttelyä

Mitä kaikkea tarvitsee mukaan, kun muuttaa viideksi kuukaudeksi ulkomaille? Vaatetta, kenkiä, kirjoja, latureita, laitteita... Kummasti sitä tavaraa tuntuu tarvitsevan. Toisaalta, jos matkalaukkujen sijaan pitäisi selvitä rinkalla, selviäisin paljon vähemmällä tavaramäärällä. Kieltämättä bisnesluokan etuna oleva 64 kilon matkatavararajoitus tekee tepposet ja matkaan lähtee varmasti myös sellaista vaatetta ja tavaraa, jota ei tule edes käytettyä. Ja tottakai, kun kerran pääsen bisneksessä matkustamaan, aion ottaa ilon irti siitä, ettei tarvitse lähtöselvitystiskillä jännittää, laskuttaako virkailija ylipainosta vai heitänkö laukun sisältöä roskiin.

Muutamalla t-paidalla, pitkähihaisella ja farkuilla sekä parilla alusvaatekerralla pääsee varmasti hyvin alkuun maassa, jossa vaatteita saa Suomen hintoja halvemmalla. Poislähtiessä voi sitten heittää pois kulahtaneet tai muuten vaan tylsiksi tai tarpeettomiksi käyneet asusteet. Pieni ekohippi kuitenkin muistuttaa sisälläni, ettei vaatteita saisi ostaa kertakäyttötavarana. Senpä vuoksi rahtaan 16 000 kilometrin päähän lähes koko vaatevarastoni. Okei, hieman liioiteltua, kyllä tänne jää kaappeihin vaatetta vielä lähes toinen mokoma.

Chilessä on tänään virallisesti kevään ensimmäinen päivä. Valtio on päättänyt, että kevät alkaa 21.9. joka vuosi, oli sää millainen hyvänsä. Vuodenaika vaihtuu kolmen kuukauden välein eli 21.12. alkaa kesä ja niin edespäin. Onhan se hyvä, kun ei tarvitse lämpömittarista katsoa, mitä päälleen laittaa, vaan kalenteriin vilkaisu riittää.

Kun nyt jo lipsuin sivuraiteille otsikosta (alkuperäinen oli: Matkalaukkuihin täytettä) ja koetan muutenkin vältellä pakkaamista, niin jatketaan sivupoluilla. Juoksin sunnuntaina Aaltokympin, josta mainitsin aiemmassa kirjoituksessani. Elämäni ensimmäistä kertaa juoksin kokonaista 10 km ja aikaa siihen kului 1:06 eli reilu tunti. Sietää olla ylpeä, vaikka voittaja suoriutuikin samasta matkasta puoli tuntia nopeammin. Onnea Samille siitä :)

Tänään oli vuorossa hemmottelupäivä. Kiitokset entisille työkavereille, joilta sain lahjakortin Day Spahan. Tulipahan uunoiltua hienossa paikassa, rentouduttua erilaisissa saunoissa sekä aromaattisessa hieronnassa. Teki hyvää! Hemmottelun päätteeksi kävin lounastamassa (muille se oli päivällinen...) tyttöjen kanssa Virgin Oilissa. Illasta aloitinkin matkalaukkujen täytön, jota mm. tätä kirjoittamalla koetan nyt jo vältellä. Onhan torstai-iltapäivään vielä aikaa...

Viisi päivää lähtöön

Nautiskele syyslämmöstä sunnuntaina kehoitetaan Aamulehdessä. Huomenna on siis viimeisiä lämpöisiä syyspäiviä Suomessa. Täällä illat pimenevät ja kelloja siirretään kohti viime kesää. Siellä, minne minä pian matkaan, kelloja siirretään päinvastoin - kohti tulevaa kesää. Chilessä on parhaillaan kevät ja päivät lämpenevät kohti kesää. Samaa toivoisin myös omasta espanjan kielen taidostani. Vai voiko kielitaidosta sanoa, että se lämpenee, kun lähtötilanne on alkeiden osaaminen :P

Olen lähdössä Chileen noin viideksi kuukaudeksi komennusvaimon elämää viettämään. Minulle se tarkoittaa espanjan kielen opiskelua, kodinhoitoa, uusia kokemuksia ja uusien paikkojen näkemistä. Melkoisen erilaista elämää siis, jos vertaan sitä muutamiin viime vuosiin, jolloin olen lähinnä opiskellut, tehnyt töitä, opiskellut, unohtamatta tietenkään ajanviettoa ystävieni kanssa. Oman mausteensa tuo myös erilainen ympäristö ja latinokulttuuri, vaikkakin chileläiset ovat latinoista pidättyväisimpiä.

Valle Nevado, 3000 metrin korkeudessa tammikuussa 2009

Olen käynyt Chilessä kerran aiemmin. Vietin siellä kuukauden loman viime vuodenvaihteessa, kun Jukka oli siellä ensimmäisellä komennuksellaan. Tämä uusi komennus on siitä erilainen, että minä olen matkassa mukana lähes koko komennuksen ajan. Aivan noviisi en kuitenkaan Chilen suhteen enää ole, vaan tiedän, että tilatessa hiilihapotonta vettä "aqua sin gas" saa mitä todennäköisimmin hiilihapollista vettä "aqua con gas". Tiedän myös sen, että en skandinaavisen ulkonäköni ansiosta voi olla erottumatta paikallisväestöstä, joka on homogeenisen tummat silmät-ruskea tukka-lyhyenläntää.Tuleva kotikaupunginosani: Las Condes, Santiago de Chile

Ennen lähtöpäivää aion juosta Aaltokympin, käydä aromaattisessa hieronnassa, tavata ystäviä ja hoitaa loput lähtöjärjestelyt. Enköhän siis saa aikani kulumaan ihan mukavasti ennen lähtöä!

Pienenä kirjoitin kyllä päiväkirjaa (eikös blogi ole nykyajan päiväkirja), mutta en säännöllisesti vaan aina silloin, kun minua sattui huvittamaan. Tämän blogin kanssa tilanne saattaa olla hyvin samanlainen :) Yritän kuitenkin pitää Suomeen jäävät ystävät ja muut tätä blogia ahkerasti lukevat toverini ajan tasalla ainakin suurimmista mullistuksista, joita maailmalla tulee vastaan.

P.S. Ennakoin jo hieman tulevaa ja olen määritellyt blogini aikavyöhykkeeksi Santiagon ajan, joka on vielä jonkun matkaa lokakuulle -7 tuntia Suomen ajasta. Chilessä kellot siirretään heidän kesäänsä kohti viikon-pari ennen kuin Suomessa siirrytään talviaikaan. Suomen talven ajan, eli lähes koko sen ajan, kun asun Chilessä, aikaero on -5 tuntia.