Sunnuntaiblogeilua

Heipähei, taas kerran sunnuntaipäivän vietossa ja blogipäivitystä kirjoittamassa. Mun olisi pitänyt olla huomenna joulupukkina erään lastenkodin joulujuhlassa, mutta tänä aamuna heräsin tukkoisen nenän kanssa. On täällä muutenkin aamuisin nenä tukossa, ehkä kokolattiamaton takia, mutta nyt se ei ole hellittänyt, vaan pääjumi jatkuu edelleen. Siispä jätän joulupukkeilun väliin, ettei 25 alle 3-vuotiasta lapsukaista vietä joulua flunssassa. Olisi kyllä ollut melkoinen kokemus, Santiagon 30-asteen helteessä joulupukkivermeet päällä jakaa lahjoja. Joulumielen olisi saanut ainakin, kun ilahduttaisi pieniä, viattomia lapsosia, mutta ollaan sitten flunssassa.

Tällä viikolla vietin maanantaina 6 tuntia shoppailemassa. No, reilu tunti kului mani- ja pedikyyrissä, ah mitä luksusta! Tiistai kului Siinan ja Janin seurassa uusia passeja hankkiessa ja viisumileimoja hankkiessa. Matkalaisilta kun varastettiin reissun päällä reppu, jossa oli muun muassa passit. Eivät sitten menneetkään Bolivian kautta Peruun, vaan S & J joutuivat palaamaan lähtöruudun eli Santiagon ja Suomen suurlähetystön kautta, josta matka jatkui Andien yli Argentiinan puolelle. Käytiinpä myös Policia de Investigaciónin porteilla toteamassa, että paikan palvelut ovat avoinna vain klo 14 saakka. Nyt osaan neuvoa passinsa kadottaneita :) Onneksi reissaajilla oli asenne kohdallaan ja vastoinkäyminen ei mieltä masentanut. Piristystä haettiin myös uima-altaan reunalta passiruljanssin jälkeen.

Muuten aika on kulunut normaalien arkiasioiden hoidossa, työnhaun parissa sekä uima-altaan laitamilla loikoillen. Ollaan kyllä suunniteltu myös viikon päästä toteutettavaa etelänlomaa. Mennään Pucóniin, jossa majaillaan kolme yötä. Toivottavasti päästään tekemään tulivuorivaellus ja käymään kuumilla lähteillä. Etelänloma ei tässä maassa tarkoita lämmintä, vaan enemmän suomimaista ilmastoa, jos ei kuumia lähteitä ja tulivuoria lueta mukaan :)

Joulu tosiaan lähestyy. Ollaan saatu muutamia joulukortteja perille asti, kiitosta vaan! Meidän joulutervehdyksiä lähti tänä vuonna postin kautta vain isovanhemmille ja vanhemmille, toivottavasti kortit pääsee perille. Muille toivotetaan kaikinpuolin hyvää, onnellista, rauhallista, rentouttavaa ja toivottavasti lumista joulua!

Vaaliviikonloppu

Tänään on äänestyspäivä. Kaupat sulkivat eilen 19.30 tai klo 20.00. Ihmisiä oli silti sisällä ja ostokset sai hoitaa loppuun, kunhan ei ostanut alkoholia. Perjantai-iltana pikaisella kauppareissullamme jonot olivat jo pitkähköjä ja ihmiset ostivat lähinnä viiniä, olutta, väkeviä. Kuinka yllättävää. Onhan se hurjaa, kun yhtenä päivänä ei saakaan ostaa alkoholia!

Lauantaina kierreltiin aikamme kuluksi Las Condesin ja Providencian alueella. Yllä olevassa kuvassa on Suomessa tähän aikaan vuodesta hyvin harvinainen valoilmiö, nauttikaa! Pahoittelen kuvan epätarkkuutta.

Avenida Apuquindon eteläpuolelta löytyi Las Condesia, jossa emme olleet aiemmin käyneetkään. Vastineeksi meidän alueellemme, jossa on pääosin noin 18-kerroksisia asuinkerrostaloja sekä toimistorakennuksia, on eteläpuolella matalia, vanhempia asuintaloja sekä toimistotaloja. Kollaasissa hieman maistiaisia. Ja kuten oikean alareunan kuvasta tarkimmat huomaavat, täällä on paljon asuntoja myynnissä. Lähistöllä on muutamia uusia kerrostaloja, joissa on ainoastaan esittelyasunnossa verhot ikkunoissa, muuten talot ovat tyhjillään. Ja aivan meidän vastapäätä on rakenteilla uusi kerrostalo...

Lähes jokaisen talon kyljestä voi selvittää, kuka tai ketkä talon ovat suunnitellet. Myös rakennusvuosi selviää usein samasta paikkaa. Näitä merkintöjä löytyy kerrostalojen seinistä sekä condojen (muurin sisällä oleva vartioitu pientaloasuinyhteisö) muureista.

Joulutunnelmaan koetamme päästä ruokakauppojen ja ostoskeskusten joulumusiikin sekä erilaisten seimikuvaelmien avulla. Yllä oleva seimi on rakennettu Isidora Goyenechea ja El Golf -katujen kulmaukseen ja sitä vartioi vartiointiliikkeen kaveri varmaankin 24/7. Huomatkaa, että itse joulun sankari, Jeesus-lapsi, puuttuu seimestä. Oletamme, että kapaloituna oleva lapsi ilmesty jouluaattona tai sen lähestyessä seimeen. Saman olen huomannut myös kauppakeskusten seimissä.

Leivoin tänään korvapuusteja! Viimeksi tämä ihme on tapahtunut varmaankin noin 10 vuotta takaperin. Äitikin saa nyt olla ylpeä kun tämä 30-asteinen lämpötila sekoittaa pääkoppaa. Kuka nyt helteellä leipoisi? Minä!

Pullantuoksuista joulunalusaikaa!

Algunas palabras sobre algo

Chilessä on sunnuntaina suuri päivä, presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestys. Oikeastaan viimeinen kuukausi on vaaleissa menty täysillä. Katujen varsilla on mainoksia, paikallisilla televisiokanavilla kaikki ohjelmat keskeytetään klo 13.40 ja 20.40 (ainakin) vaalimainoksien ajaksi. Kuukausi sitten oli suuri vaaliväittely kaikilla seitsemällä tv-kanavalla yhtäaikaa. Jos haluat katsoa chileläisiä tv-kanavia, et siis voi välttyä vaaleilta. Ne yllättävät sinut kesken ohjelmien kaikilla seitsemällä kanavalla samanaikaisesti.

Paras on kuitenkin vielä tulossa. Erään kuulemani tiedon mukaan lauantaina klo 8 (kai illalla, en tiedä?) pitää kaikkien alkoholia myyvien ravintoloiden sulkea vaalien ajaksi. Toisaalla taas kerrotaan, että tämän kiellon pitäisi alkaa 48 tuntia ennen äänestyksen alkua ja jatkua 24 tuntia sen jälkeen. En tiedä, odotettavissa lienee massiivinen ryntäys kauppoihin tänään tai huomenna, ehkä vielä lauantainakin ehtii. Koitin oikeasti etsiä jostain ajantasaista ja varmaksi tunnettua tietoa tästä asiasta, mutten onnistunut löytämään.

Eilen me juhlimme Suomen itsenäisyyttä suurlähettilään kanssa. Puitteet olivat komeat ja parin tunnin pönötys sujui rattoisasti pikkuisia karjalanpiirakoita, joulutorttuja ja täytekakkua maistellen. Tapasimme uusia ihmisiä ja nyt olisi etelänmatkalle jo mahdollinen kyläpaikkakin Chillanissa, jee! Kuulumisia vaihdettiin tietysti myös vanhojen tuttujen kanssa.

Tänään mietin, onko suomenkielessä sanoja, jotka ovat loogisen hassuja, mutta emme koskaan ajattele asiaa sen kummemmin. Espanjan kielessä olen kiinnittänyt huomiota muutamiin sanoihin. Los anteojos eli silmälasit, suora käännös on kuitenkin edessä silmien, kuinka loogista. Las lavamanos on käsienpesuallas, lavuaari joka on kylpyhuoneessa, verbi lavar tarkoittaa pestä ja manos on kädet. Los lavaplatos taas on keittiössä, tiskiallas, lavar + platos = pestään astioita.

En kai ole vielä kertonut, että syystä tai toisesta Suomen pääkaupunki on espanjankielisille usein Helsinski. Kyllä, me sanomme Helsinki, mutta ei siitä ole apua :) Washington on Watchington ja muutenkin sh-äänne on haasteellinen täällä päin. Nämä vain näin pienenä kuriositeettina. Hyvä pitää mielessä, niin tietää, mistä puhutaan.

P.S. Nyt sitten löysin CNN Chilen sivuilta tiedon, että alkoholia myyvät liikkeet ja ravintolat pidetään kiinni klo 00.00 alkaen äänestyspäivänä. Liikkeet pysyvät kiinni aina 4 tuntia äänestyksen päättymisestä. Supermarketitkin saavat myydä alkoholijuomia, joten jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä sunnuntaina tapahtuu...

Mendoza - kuvat kertovat enemmän / las fotos cuentan mas

Cerro Aconcagua takimmaisena

Viikonloppu sujui leppoisasti Mendozassa. Matkasimme molempiin suuntiin Jukan työkaverin, Eduardon kyydissä. Mies käy Santiagossa töissä ja reissaa välillä viikonlopuiksi perheensä luo Mendozaan. Matkantekoa kesti 6,5 tuntia ja maisemat olivat ihailemisen arvoisia. Korkeimmillaan kävimme 3200 metrin korkeudessa. Tullissakaan ei ollut minkäänlaisia ongelmia, etenkään Argentiinaan päin mentäessä. Chileen tultaessa meiltä tiukattiin, ostimmeko käsitöitä, jotka sisältävät puuta tai ehkä mausteita, hedelmiä tai lihaa. No tietenkään ei ostettu, koska tiedettiin, ettei niitä saa viedä rajan yli. Viiniä sentään ostettiin kaksi pulloa, kävimmehän sentään Argentiinan kenties kuuluisammalla viinialueella.

Mendoza on oikeastaan autiomaassa, mutta kiitos antiikinaikaisen kastelusysteemin, kaupunki elää ja voi hyvin. Kasteluojat tai -uomat hieman hirvittivät, varsinkin perjantai-iltana kun kaupunkiin saavuttuamme lähdimme illan hämärässä etsimään ruokapaikkaa. Olimme varanneet majapaikan etukäteen, ja valinta vaikutti nettisivun kuvien perusteella taloudelliselta ja toimivalta. Hotellissa huoneen lattialla oli hiuksia ja ilmastointi ei meillä ainakaan pelittänyt, eikä kukaan suvainnut neuvoakaan, kuinka se toimisi. Yö menikin torkkuessa hiestä märkänä, sillä lämpötila pysytteli tiukasti yli +20 asteen yölläkin (klo 22 aikaan lämmintä oli vielä +28). Aamun tullen vaihdoimmekin pikapikaa majapaikkaa, eikä toisena yönä kärsitty kuumuudesta.

Acequias eli kastelu-uomat katujen varsilla

Mendoza on mukavan rento ja jopa liiankin rauhallinen vierailukohde. Sunnuntaina keskustassa oli auki vain turisteille käsitöitä myyvät liikkeet sekä kauppahalli. Pari päivää kului kuitenkin vallan mukavasti. Lauantaina hyppäsimme Eduardon ja Marisolin kyytiin ja matkasimme kaupungin eteläpuolelle Valle de Ucoa kohden. Harmittavasti kyseisellä alueella yksikään viinitila ei ollut avoinna, emmekä siis päässeet kierrokselle ja maistamaan viinejä. Onneksi saimme nauttia hyvästä ruuasta sekä maukkaasta viinistä ruuan kanssa. Paikallinen herkku on parillada, eli possua grillissä tehtynä. Jälkiruuaksi tietenkin helados artesanales (paikallisia jäätelöitä) ja nopean kaupunkikierroksen jälkeen olimmekin Jukan kanssa melko kypsiä lepoasentoon.

Seinämaalauksia

Sunnuntaina tutustuimme keskustaan kävellen ja kävimme lounaalla El patio de Jesús María -ravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja paikka tuli hetkessä täyteen kun paikalliset perheet tulivat sunnuntailounaalle. Pihviä ja liha-tomaatti-sipuli-vartaita salaatin kanssa oli meidän valintamme ja kielen se ruoka oli viedä mennessään! Melkoisen hyvä valinta oli Suomen itsenäisyypäivän lounaaksi :)

Kaltereita ikkunoissa ja ovissa

Sattuipa reissumme aikana sellainenkin kummallisuus, että kuuden kuukauden kuivan kauden jälkeen Mendozassa satoi vettä. Ei sitä varmaan olisi Suomessa edes sateeksi sanottu, sen verran vähän vettä pilvet ripauttivat.

Autokantaa siitä vanhemmasta päästä

Argentiinassa ei näe ainakaan pääkaupungin ulkopuolella sitä uusien autojen loistetta, mitä Chilessä näkyy. Liikenteessä on vielä paljon Peugeoteja, Ladoja ja Citroeneja 1960- tai 1970-luvuilta. Vuoristotielläkin niitä näkyi!

Erilaisuuksien ja samanlaisuuksien maa

Olen keskustellut tämän kirjoitukseni aiheesta sekä Chilessä että netin välityksellä suomalaisten ystävieni kanssa jo muutamaan otteeseen. Jostain syystä en ole kirjoittanut siitä kuin välähdyksen verran blogiini, mutta tässä jutussa ehkä kertaan jotain asioita. Ja onhan se hyvä jättää Chileen mahdollisesti tulevaisuudessa matkaaville havannoitavaa.

Ensinnäkin, viihdyn Santiagossa oikein hyvin. Päiväsaikaan en koe pelkoa liikkuessani Santiagon keskustan alueella ja erityisesti kaupungin metroverkostoa voin kehua. Minua ei haittaa kaupungin pölyisyys tai ränsistyneet rakennukset, ne luovat omanlaistansa tunnelmaa kaupungin alueille. En tietenkään halua pilata keuhkojani täysin, joten koetan välttää ruuhka-aikoina vilkkaimpia joukko- ja henkilöautoliikennekatuja. Ei sitä suomalainen varmaan voi käsittää, miten saastunutta ilma Santiagossa oikeastaan on. Smogin näkee yleensä vain silloin, kun katselee kaupunkia vuorilta tai on tulossa autopistaa kaupunkiin. No, kesää kohden ilmankin pitäisi hieman parantua.

Suomalaisilla ja chileläisillä on edes jotain yhteistä! Chileläiset ovat naapurimaidensa kansalaisiin verrattuna pidättyväisiä ja hieman ujoja (huom. suomalainen tapa suhtautua tyynen rauhallisesti ja eleettömästi niin iloihin kuin suruihin, aiheuttaa täällä kuitenkin ihmetystä). Mutta kuitenkin lähes kaikilla on tummat silmät ja ruskea tukka. Sen vuoksi massasta poikkeavat saavat huomiota osakseen. Luokkajaottelu on vahvaa ja taustalla on merkitystä. Ensin halutaan tietää sukunimesi, seuraavaksi yliopistosi nimi, isäsi työpaikka ja paljonko tämä tienaa. Aivan normaaleja kysymyksiä Suomessakin? No ei. Sillä, missä yliopistossa on opiskellut, on uran kannalta merkitystä. Maineikkaista yliopistoista valmistunut saa helpommin töitä ja etenee urallaan helpommin. Jos on "väärästä" yliopistosta valmistunut ja työtkin hoitanut kunnialla, ei ylennystä välttämättä heru väärän koulutaustan vuoksi. Omituista, mutta totta täällä. Tähän sivuhuomiona tämän maan tulotasosta sen verran, että Jukalta kuulemani mukaan noin 85 % kansalaisista ei maksa veroja, koska heidän kuukausitulonsa jäävät alle verotettavan tulomäärän, joka on 500 000 pesoa/kk eli noin 700 euroa.

Jos kyselen paikallisilta täällä mielenkiintoisia alueita tai paikkoja Santiagossa, saatan kuulla saarnan siitä, ettei keskustaan kannata mennä koska-siellä-on-vaarallista-ja-sinut-ryöstetään. Keskustassa on tullut käytyä jopa turisteille vaaralliseksi sanotulla Calle Maiggsilla, jossa myydään kaikkea ja halvalla. Onnekseni minulle ei ole sattunut mitään ikävää reissuillani. Koetan pukeutua tavallisesti, enkä pue helyjä ja koruja ylleni keskustaan lähtiessäni. Varakkaammat ihmiset ovat täällä luoneet itselleen keinotekoisen turva-alueen, jonka sisällä heillä on turvallista olla ja liikkua, mutta jonka ulkopuolelle he eivät edes uskalla mennä. Turva-alue ei ole kovin suuri, mutta sen ulkopuolella ei välttämättä mennä käymään koskaan. Olenpa kuullut myös hyvin yksioikoisia näkemyksiä niin Chilestä kuin sen ihmisistäkin paikallisten suusta. "Ei Chilessä ole järviä" tai "ei täällä kukaan käy vaeltamassa". Järviä täältä löytyy, erityisesti etelästä ja puoli tuntia Santiagosta pääsee vaeltamaan ja kyllä siellä paikallisiakin näkee.

Yleisesti täällä huomaa välillä sen, etteivät ihmiset ole kovinkaan oma-aloitteisia. Asioista ei oteta sen enempää selvää, vaan kaikki tieto, mikä saadaan, otetaan annettuna. Sama kuulemma pätee työelämässä, jossa oma ajattelu ei ole kovinkaan yleistä. Ne paikalliset, joihin minulla on ollut onni tutustua, ovat osin omin aivoin ajattelevaa, mutta kuitenkin paikallista väkeä :). Omaa kotimaataan he eivät kuitenkaan aina arvosta kovinkaan paljoa. Heitä ei kiinnosta matkustaa Chilessä, maassa jossa on lähes kaikki erilaiset ilmastovyöhykkeet sademetsää lukuunottamatta! Täällä kummastellaan, miksi me olemme juuri Chileen tulleet. No, Suomessa taidetaan harrastaa tätä samaa :)

Kohta kolme kuukautta Chilessä viettäneenä (no, melkein neljä, jos viime vuodenvaihteen 4 viikon reissu otetaan mukaan) ja paikalliseen elämäntapaan tutustuneena osaan arvostaa omaa kotimaatani enemmän. Täällä nekin asiat, joita on Suomessa pitänyt itsestäänselvyyksinä, saavat uuden merkityksen. Oikeasti, ilmainen koulutus ja valtion myöntämä opintotuki ovat äärimmäisen hienoja asioita. Yhteiskunta, jossa ei ole äärimmäistä luokkajakoa vaan lähtökohtaisesti ihmiset ovat samalla viivalla elämänsä alussa, on todellakin arvostettava asia. Täälläkin Suomen koulutusjärjestelmää ja terveydenhuoltoa esitellään välillä uutisissa ja löytyypä Suomeen muutosta haaveilevia. Harmittavasti osa kuvittelee, että siellä automaattisesti sitten rikastuu. Korkeasta verotuksesta ja kalliista asumiskustannuksista jos kertoisin, niin haluaisivatkohan senkin jälkeen muuttaa Suomeen :)