Eli ei sadepisaran pisaraa. Chilen kesä on täysillä käynnissä ja kouluissakin vietetään kesälomaa. Taidetaan päästä kokemaan lomatunnelmia ja -ruuhkia konkreettisesti tulevana viikonloppuna. Suuntaamme lauantaista sunnuntaihin Valparaisoon, vihdoinkin!
Viimeisen kuukauden ajan olen kaiken lomailun ohella lähetellyt työhakemuksia Suomeen päin. Lomautuksista ja irtisanomisista huolimatta työmarkkinoilla tapahtuu tälläkin hetkellä edes jonkin verran. Olen siis voinut lähettää yrityksiin muutakin kuin avoimia hakemuksia :) Viime viikolla varmistui myös paluupäivä, joka onkin muutama päivä suunniteltua aiemmin, koska helmikuun alussa ihmiset selvästikin haluavat lentää keskiviikkoisin tai torstaisin Eurooppaan.
Kahden viikon päästä olen hyvin pian jo Suomessa. Onko siellä kylmää ja pimeää? Lunta kuulemma ainakin! Odotan jo sitä, että pääsen hiihtämään ja liikkumaan muutenkin tutussa ympäristössä. Parasta on tietenkin nähdä kaikki ystävät ja kaverit sekä perhettä. Eilen mietin, että pitänee tehdä kauppalista jo etukäteen ensimmäiselle kauppareissulle. Tarvitsen vähän kaikkea, kun menen kuukausia tyhjillään olleeseen kotiimme. Täällä saattaa yhdellä kertaa olla appelsiinimehu loppu ja seuraavalla kertaa ei ole leikkeleitä tai juustoa. Kävipä kerran silläkin lailla, että hevi-osastolla oli tarjolla enää vesimeloneita, kaikki muu oli jo mennyt kaupaksi.
Toisaalta odotan Suomeen paluuta ja toisaalta olisin voinut viettää täällä aikaa aina maaliskuulle asti. Työnhaku on Suomesta käsin kuitenkin helpompaa ja saan nyt samalla hoidettua valmistumiskiemuratkin kuntoon. Tänne jää kuitenkin niin paljon näkemistä ja kokemista, että pitänee tulla joskus uudestaan vaikka vain turistina. Ensi viikolla koetan koota tänne blogiin tarinaa siitä, mitä tulen ja mitä en tule kaipaamaan täältä. Tarina muhii jo takaraivossa, mutta vielä on liian aikaista kirjoitella siitä aiheesta.
Viime viikonloppuna oli presidentinvaalien toinen äänestyskierros. En tiedä, mikä on takana siinä, että presidentinvaalit pidetään keskellä kesää, parhaimpaan loma-aikaan, mutta näin se täällä menee. Odotetusti(?) Piñera vei voiton ja oikeistolla on tässä maasta valta seuraavien neljän vuoden ajan. Kun äänestys ratkesi, alkoi kaduilta kuulua tööttäilyä ja huutelua. Mitä hienommilla autoilla ajavat paremman väen perheet siellä olivat lähteneet ilta-ajelulle juhlistamaan ehdokkaansa vaalivoittoa tööttäillen ja tähtilippuja (ehdokkaan logo) heilutellen. Myös Plaza Italialla, tuolla paikallisella kaikenlaisten voittojen juhlapaikalla, juhlittiin jälleen kerran. Oli siinä suomalaisilla ihmettelemistä. Suomessa vastaavan toiminnan saa aikaan vain Leijonien kultamitali suurturnauksesta tai euroviisuvoitto.
Täällä ja koko maailmassa on viimeisen viikon ajan ollut otsikoissa Haitin maanjäristys ja sen aiheuttamat tuhot sekä maan avuntarve. Käydessäni eilen hienolla kuntosalillani viimeistä kertaa katselin uutiskanavaa samalla, kun juoksumatto allani nieli metrejä. Chile on toiminut Haitin tapauksessa aktiivisesti ja lähettänyt suuren määrän avustajia ja avustusta katastrofin jälkeen. Uutisissa haastateltiinkin chileläistä palomiestä, joka oli lähdössä Haitiin paikan päälle. Eihän palomiesten lähettäminen sinänsä ole mikään ihmetyksen aihe, mutta tässä maassa palokunta toimii lahjoitusvaroin. Palomiehet ja -naiset ovat vapaaehtoisia alansa ammattilaisia. Kun joku vielä kertoisi minulle, missä voin antaa oman lahjoitukseni palokunnan hyväksi, tekisin sen.
Viimeisen kuukauden ajan olen kaiken lomailun ohella lähetellyt työhakemuksia Suomeen päin. Lomautuksista ja irtisanomisista huolimatta työmarkkinoilla tapahtuu tälläkin hetkellä edes jonkin verran. Olen siis voinut lähettää yrityksiin muutakin kuin avoimia hakemuksia :) Viime viikolla varmistui myös paluupäivä, joka onkin muutama päivä suunniteltua aiemmin, koska helmikuun alussa ihmiset selvästikin haluavat lentää keskiviikkoisin tai torstaisin Eurooppaan.
Kahden viikon päästä olen hyvin pian jo Suomessa. Onko siellä kylmää ja pimeää? Lunta kuulemma ainakin! Odotan jo sitä, että pääsen hiihtämään ja liikkumaan muutenkin tutussa ympäristössä. Parasta on tietenkin nähdä kaikki ystävät ja kaverit sekä perhettä. Eilen mietin, että pitänee tehdä kauppalista jo etukäteen ensimmäiselle kauppareissulle. Tarvitsen vähän kaikkea, kun menen kuukausia tyhjillään olleeseen kotiimme. Täällä saattaa yhdellä kertaa olla appelsiinimehu loppu ja seuraavalla kertaa ei ole leikkeleitä tai juustoa. Kävipä kerran silläkin lailla, että hevi-osastolla oli tarjolla enää vesimeloneita, kaikki muu oli jo mennyt kaupaksi.
Toisaalta odotan Suomeen paluuta ja toisaalta olisin voinut viettää täällä aikaa aina maaliskuulle asti. Työnhaku on Suomesta käsin kuitenkin helpompaa ja saan nyt samalla hoidettua valmistumiskiemuratkin kuntoon. Tänne jää kuitenkin niin paljon näkemistä ja kokemista, että pitänee tulla joskus uudestaan vaikka vain turistina. Ensi viikolla koetan koota tänne blogiin tarinaa siitä, mitä tulen ja mitä en tule kaipaamaan täältä. Tarina muhii jo takaraivossa, mutta vielä on liian aikaista kirjoitella siitä aiheesta.
Viime viikonloppuna oli presidentinvaalien toinen äänestyskierros. En tiedä, mikä on takana siinä, että presidentinvaalit pidetään keskellä kesää, parhaimpaan loma-aikaan, mutta näin se täällä menee. Odotetusti(?) Piñera vei voiton ja oikeistolla on tässä maasta valta seuraavien neljän vuoden ajan. Kun äänestys ratkesi, alkoi kaduilta kuulua tööttäilyä ja huutelua. Mitä hienommilla autoilla ajavat paremman väen perheet siellä olivat lähteneet ilta-ajelulle juhlistamaan ehdokkaansa vaalivoittoa tööttäillen ja tähtilippuja (ehdokkaan logo) heilutellen. Myös Plaza Italialla, tuolla paikallisella kaikenlaisten voittojen juhlapaikalla, juhlittiin jälleen kerran. Oli siinä suomalaisilla ihmettelemistä. Suomessa vastaavan toiminnan saa aikaan vain Leijonien kultamitali suurturnauksesta tai euroviisuvoitto.
Täällä ja koko maailmassa on viimeisen viikon ajan ollut otsikoissa Haitin maanjäristys ja sen aiheuttamat tuhot sekä maan avuntarve. Käydessäni eilen hienolla kuntosalillani viimeistä kertaa katselin uutiskanavaa samalla, kun juoksumatto allani nieli metrejä. Chile on toiminut Haitin tapauksessa aktiivisesti ja lähettänyt suuren määrän avustajia ja avustusta katastrofin jälkeen. Uutisissa haastateltiinkin chileläistä palomiestä, joka oli lähdössä Haitiin paikan päälle. Eihän palomiesten lähettäminen sinänsä ole mikään ihmetyksen aihe, mutta tässä maassa palokunta toimii lahjoitusvaroin. Palomiehet ja -naiset ovat vapaaehtoisia alansa ammattilaisia. Kun joku vielä kertoisi minulle, missä voin antaa oman lahjoitukseni palokunnan hyväksi, tekisin sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti