Mi barrio, El Golf

Buenos tardes! Santiagossa alkaa vihdoin olla kevätsäitä. Ja siitä johtuen meillä sisällä tarkenee aamuisin ilman villasukkia ja nytkin kirjoitan tätä hihaton paita päällä. Jee!

Viikonlopun jälkeen on ehtinyt tapahtua, ei mitään kummallista, mutta jonkin verran kuitenkin. Maanantaina testattiin talossamme olevaa kuntosalia. Siellä on kaksi crosstraineria, kuntopyörä, rikki oleva juoksumatto sekä pari-kolme monitoimivempelettä. Peruskunnon ylläpitoon toimiva setti. Täällä yhdessä maailman saastuneimmista kaupungeista kun ei mielellään lähde lenkkeilemään "raikasta" pakokaasuilmaa. Lenkille kun olisi mukavinta mennä ennen tai jälkeen kuumimman ajan, ja ko. aika on myös pahin ruuhka-aika. Eipä sillä, lenkkimaastotkin ovat puistokaistaleita, jotka kulkevat 3-kaistaa suuntaansa olevien valtaväylien keskellä.

Meidän kotitalo. Vasemmasta laidasta toisessa parvekerivissä on meidän partsi.

Tiistaina tapasin iltapäivällä norjalaistytön, joka on täällä lomailemassa. Kävelimme läheiseen ostoskeskukseen, Parque Araucoon, shoppailemaan. Kävelymatka on noin 30 minuuttia, meiltä jos lähtee, kestää 20 minuuttia. Täällä tuo matka on sellainen, ettei KUKAAN täysissä järjissä oleva kävele sitä. Matka tehdään joko omalla autolla, taksilla tai bussilla. Hyötyliikunta on siis täysin epämuodikasta täällä. No, tuloksettoman shoppailun jälkeen (ok, ostin Starbucksista kahvin) käveltiin vielä takaisin! Täysin epänormaalia! Mutta aurinko lämmitti jo niin paljon, että saattoi kulkea t-paitasillaan ja pelätä palavansa.

Onnistuin jotenkin kadottamaan koko keskiviikkopäivän jonnekin. Nukuin aamulla pitkään ja siihen se päivä sitten varmaankin katosi. Illalla kävin Suomileidien soppaillassa, jossa yllätyin, kuinka paljon suomalaisia täällä onkaan. Meitä oli paikalla reilu 10 ja suunniteltiin loppuvuoden toimintaa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on tässä vaiheessa hyvä asia, ei käy aika pitkäksi kun riittää toimintaa.

Eilen lähdin itsekseni ostoksille samaiseen ostoskeskukseen, koska halusin löytää farkut. Matkaa tein kävellen aurinkoisessa säässä. Olen vaaleana oikea nähtävyys, tai siltä se välillä tuntuu. Lava-autojen kuskit tööttäilevät ja huutelevat autoistaan. Eräs vastaantuleva kohtelias mies kommentoi "Que rubia niña. Como estas?" (kuinka vaalea tyttö, mitä kuuluu?) ja muutenkin kuulumisia kysellään jonkun verran. No, tähän saanen tottua ja koetankin olla huomioimatta huutelijoita.

Sattumalta yhdessä kolmesta suuresta tavaratalosta (Ripley, Falabella ja Paris) oli eilen farkkualennusten päättäjäiset. Ja en tiedä olenko koskaan nähnyt niin montaa farkkumerkkiä yhdellä kertaa... Ravasin sovituskopin ja hyllyjen väliä tiuhaan tahtiin. Kokomerkinnät tuottavat vaikeuksia, eikä eurooppalainen kokokäytäntö (32-44 on täälläkin naisten koot) auta juurikaan. Farkkumerkistä tai jopa -mallista riippuen piti testailla vähän kaikkia kokoja. Yhden parin valitsin lopulta.

Katukyltti on samalla liikennemerkki

Espanjankieltä joudun käyttämään aina, jos asioin jossain muualla kuin Suomen suurlähetystössä. Aivan kaikki olennaisimmat jutut, kuten mm. summan pyöristäminen lähimpään kymmeneen pesoon, ei vielä luonnistu joka kerta, mutta kehitystä on jo tapahtunut. Farkkuja etsiessä osasin pyytää oikeita kokoja ja kertoa, että "muy pequeño / muy largo". Jos ei muuta, niin ainakin se lisää rohkeutta käyttää kieltä kun saa itsensä ymmärretyksi :)

Te siellä Suomessa elelevät kaverit hoi, nyt kierrättämään ja erityisesti muovia! Täällä kierrätys hoituu, jos hoituu, käsin. Prosessi menee suurinpiirtein näin: minä laitan roskat pussiin - heitän pussin roskakuiluun - roskien keräyspäivänä laatikot viedään tienvarteen, jossa joku/jotkut penkovat roskien seasta muovia, kartonkia ja lasia - roska-auto hakee muut roskat ja muovi/kartonki/lasi myydään kilohintaan jatkokäsittelyyn. En vielä ainakaan täysin luota, että kaikki kierrätettävä päätyy tällä tapaa kierrätykseen, mutta autan omalta osaltani keräämällä muovit yhteen roskapussiin. Ja muovia tulee kaikista eniten, koska KAIKKI täällä pakataan muoviin. Meillä on mm. allaskaapissa jo puolitoista muovikassillista muovikasseja, jotka on kannettu kaupasta. Roskapusseja ei siis tarvitse ostaa erikseen.

Toimistorakennus El Golfilla. Näitä lasitorneja täällä riittää.

Kuvituksena olevat kuvat otin tänään suurlähetystössä ja kaupassa käydessäni. Tuollaisella alueella siis asun. Täällä asuu paljon ekspatteja sekä varakkaita chileläisiä. Talot ovat melko uusia ja aidoin ympäröityjä, ja niitä tulee koko ajan lisää. Hintataso lähentelee hyvinkin Suomen hintatasoa, rakentamisen laadusta en sanoisi samaa. Ala-aulassa on vahtimestari 24/7, joka päästää asukkaat portista sisälle ja muilta tiedustelee näiden asiaa. Kylään mentäessä pitää siis muistaa asunnon numero, muuten saattaa olla hankala päästä vahtimestarin ohitse. Numeroa tarvitaan myös oikeaa ovea valitessa, nimikylttejä ei tunneta.