Olen keskustellut tämän kirjoitukseni aiheesta sekä Chilessä että netin välityksellä suomalaisten ystävieni kanssa jo muutamaan otteeseen. Jostain syystä en ole kirjoittanut siitä kuin välähdyksen verran blogiini, mutta tässä jutussa ehkä kertaan jotain asioita. Ja onhan se hyvä jättää Chileen mahdollisesti tulevaisuudessa matkaaville havannoitavaa.
Ensinnäkin, viihdyn Santiagossa oikein hyvin. Päiväsaikaan en koe pelkoa liikkuessani Santiagon keskustan alueella ja erityisesti kaupungin metroverkostoa voin kehua. Minua ei haittaa kaupungin pölyisyys tai ränsistyneet rakennukset, ne luovat omanlaistansa tunnelmaa kaupungin alueille. En tietenkään halua pilata keuhkojani täysin, joten koetan välttää ruuhka-aikoina vilkkaimpia joukko- ja henkilöautoliikennekatuja. Ei sitä suomalainen varmaan voi käsittää, miten saastunutta ilma Santiagossa oikeastaan on. Smogin näkee yleensä vain silloin, kun katselee kaupunkia vuorilta tai on tulossa autopistaa kaupunkiin. No, kesää kohden ilmankin pitäisi hieman parantua.
Suomalaisilla ja chileläisillä on edes jotain yhteistä! Chileläiset ovat naapurimaidensa kansalaisiin verrattuna pidättyväisiä ja hieman ujoja (huom. suomalainen tapa suhtautua tyynen rauhallisesti ja eleettömästi niin iloihin kuin suruihin, aiheuttaa täällä kuitenkin ihmetystä). Mutta kuitenkin lähes kaikilla on tummat silmät ja ruskea tukka. Sen vuoksi massasta poikkeavat saavat huomiota osakseen. Luokkajaottelu on vahvaa ja taustalla on merkitystä. Ensin halutaan tietää sukunimesi, seuraavaksi yliopistosi nimi, isäsi työpaikka ja paljonko tämä tienaa. Aivan normaaleja kysymyksiä Suomessakin? No ei. Sillä, missä yliopistossa on opiskellut, on uran kannalta merkitystä. Maineikkaista yliopistoista valmistunut saa helpommin töitä ja etenee urallaan helpommin. Jos on "väärästä" yliopistosta valmistunut ja työtkin hoitanut kunnialla, ei ylennystä välttämättä heru väärän koulutaustan vuoksi. Omituista, mutta totta täällä. Tähän sivuhuomiona tämän maan tulotasosta sen verran, että Jukalta kuulemani mukaan noin 85 % kansalaisista ei maksa veroja, koska heidän kuukausitulonsa jäävät alle verotettavan tulomäärän, joka on 500 000 pesoa/kk eli noin 700 euroa.
Jos kyselen paikallisilta täällä mielenkiintoisia alueita tai paikkoja Santiagossa, saatan kuulla saarnan siitä, ettei keskustaan kannata mennä koska-siellä-on-vaarallista-ja-sinut-ryöstetään. Keskustassa on tullut käytyä jopa turisteille vaaralliseksi sanotulla Calle Maiggsilla, jossa myydään kaikkea ja halvalla. Onnekseni minulle ei ole sattunut mitään ikävää reissuillani. Koetan pukeutua tavallisesti, enkä pue helyjä ja koruja ylleni keskustaan lähtiessäni. Varakkaammat ihmiset ovat täällä luoneet itselleen keinotekoisen turva-alueen, jonka sisällä heillä on turvallista olla ja liikkua, mutta jonka ulkopuolelle he eivät edes uskalla mennä. Turva-alue ei ole kovin suuri, mutta sen ulkopuolella ei välttämättä mennä käymään koskaan. Olenpa kuullut myös hyvin yksioikoisia näkemyksiä niin Chilestä kuin sen ihmisistäkin paikallisten suusta. "Ei Chilessä ole järviä" tai "ei täällä kukaan käy vaeltamassa". Järviä täältä löytyy, erityisesti etelästä ja puoli tuntia Santiagosta pääsee vaeltamaan ja kyllä siellä paikallisiakin näkee.
Yleisesti täällä huomaa välillä sen, etteivät ihmiset ole kovinkaan oma-aloitteisia. Asioista ei oteta sen enempää selvää, vaan kaikki tieto, mikä saadaan, otetaan annettuna. Sama kuulemma pätee työelämässä, jossa oma ajattelu ei ole kovinkaan yleistä. Ne paikalliset, joihin minulla on ollut onni tutustua, ovat osin omin aivoin ajattelevaa, mutta kuitenkin paikallista väkeä :). Omaa kotimaataan he eivät kuitenkaan aina arvosta kovinkaan paljoa. Heitä ei kiinnosta matkustaa Chilessä, maassa jossa on lähes kaikki erilaiset ilmastovyöhykkeet sademetsää lukuunottamatta! Täällä kummastellaan, miksi me olemme juuri Chileen tulleet. No, Suomessa taidetaan harrastaa tätä samaa :)
Kohta kolme kuukautta Chilessä viettäneenä (no, melkein neljä, jos viime vuodenvaihteen 4 viikon reissu otetaan mukaan) ja paikalliseen elämäntapaan tutustuneena osaan arvostaa omaa kotimaatani enemmän. Täällä nekin asiat, joita on Suomessa pitänyt itsestäänselvyyksinä, saavat uuden merkityksen. Oikeasti, ilmainen koulutus ja valtion myöntämä opintotuki ovat äärimmäisen hienoja asioita. Yhteiskunta, jossa ei ole äärimmäistä luokkajakoa vaan lähtökohtaisesti ihmiset ovat samalla viivalla elämänsä alussa, on todellakin arvostettava asia. Täälläkin Suomen koulutusjärjestelmää ja terveydenhuoltoa esitellään välillä uutisissa ja löytyypä Suomeen muutosta haaveilevia. Harmittavasti osa kuvittelee, että siellä automaattisesti sitten rikastuu. Korkeasta verotuksesta ja kalliista asumiskustannuksista jos kertoisin, niin haluaisivatkohan senkin jälkeen muuttaa Suomeen :)
Ensinnäkin, viihdyn Santiagossa oikein hyvin. Päiväsaikaan en koe pelkoa liikkuessani Santiagon keskustan alueella ja erityisesti kaupungin metroverkostoa voin kehua. Minua ei haittaa kaupungin pölyisyys tai ränsistyneet rakennukset, ne luovat omanlaistansa tunnelmaa kaupungin alueille. En tietenkään halua pilata keuhkojani täysin, joten koetan välttää ruuhka-aikoina vilkkaimpia joukko- ja henkilöautoliikennekatuja. Ei sitä suomalainen varmaan voi käsittää, miten saastunutta ilma Santiagossa oikeastaan on. Smogin näkee yleensä vain silloin, kun katselee kaupunkia vuorilta tai on tulossa autopistaa kaupunkiin. No, kesää kohden ilmankin pitäisi hieman parantua.
Suomalaisilla ja chileläisillä on edes jotain yhteistä! Chileläiset ovat naapurimaidensa kansalaisiin verrattuna pidättyväisiä ja hieman ujoja (huom. suomalainen tapa suhtautua tyynen rauhallisesti ja eleettömästi niin iloihin kuin suruihin, aiheuttaa täällä kuitenkin ihmetystä). Mutta kuitenkin lähes kaikilla on tummat silmät ja ruskea tukka. Sen vuoksi massasta poikkeavat saavat huomiota osakseen. Luokkajaottelu on vahvaa ja taustalla on merkitystä. Ensin halutaan tietää sukunimesi, seuraavaksi yliopistosi nimi, isäsi työpaikka ja paljonko tämä tienaa. Aivan normaaleja kysymyksiä Suomessakin? No ei. Sillä, missä yliopistossa on opiskellut, on uran kannalta merkitystä. Maineikkaista yliopistoista valmistunut saa helpommin töitä ja etenee urallaan helpommin. Jos on "väärästä" yliopistosta valmistunut ja työtkin hoitanut kunnialla, ei ylennystä välttämättä heru väärän koulutaustan vuoksi. Omituista, mutta totta täällä. Tähän sivuhuomiona tämän maan tulotasosta sen verran, että Jukalta kuulemani mukaan noin 85 % kansalaisista ei maksa veroja, koska heidän kuukausitulonsa jäävät alle verotettavan tulomäärän, joka on 500 000 pesoa/kk eli noin 700 euroa.
Jos kyselen paikallisilta täällä mielenkiintoisia alueita tai paikkoja Santiagossa, saatan kuulla saarnan siitä, ettei keskustaan kannata mennä koska-siellä-on-vaarallista-ja-sinut-ryöstetään. Keskustassa on tullut käytyä jopa turisteille vaaralliseksi sanotulla Calle Maiggsilla, jossa myydään kaikkea ja halvalla. Onnekseni minulle ei ole sattunut mitään ikävää reissuillani. Koetan pukeutua tavallisesti, enkä pue helyjä ja koruja ylleni keskustaan lähtiessäni. Varakkaammat ihmiset ovat täällä luoneet itselleen keinotekoisen turva-alueen, jonka sisällä heillä on turvallista olla ja liikkua, mutta jonka ulkopuolelle he eivät edes uskalla mennä. Turva-alue ei ole kovin suuri, mutta sen ulkopuolella ei välttämättä mennä käymään koskaan. Olenpa kuullut myös hyvin yksioikoisia näkemyksiä niin Chilestä kuin sen ihmisistäkin paikallisten suusta. "Ei Chilessä ole järviä" tai "ei täällä kukaan käy vaeltamassa". Järviä täältä löytyy, erityisesti etelästä ja puoli tuntia Santiagosta pääsee vaeltamaan ja kyllä siellä paikallisiakin näkee.
Yleisesti täällä huomaa välillä sen, etteivät ihmiset ole kovinkaan oma-aloitteisia. Asioista ei oteta sen enempää selvää, vaan kaikki tieto, mikä saadaan, otetaan annettuna. Sama kuulemma pätee työelämässä, jossa oma ajattelu ei ole kovinkaan yleistä. Ne paikalliset, joihin minulla on ollut onni tutustua, ovat osin omin aivoin ajattelevaa, mutta kuitenkin paikallista väkeä :). Omaa kotimaataan he eivät kuitenkaan aina arvosta kovinkaan paljoa. Heitä ei kiinnosta matkustaa Chilessä, maassa jossa on lähes kaikki erilaiset ilmastovyöhykkeet sademetsää lukuunottamatta! Täällä kummastellaan, miksi me olemme juuri Chileen tulleet. No, Suomessa taidetaan harrastaa tätä samaa :)
Kohta kolme kuukautta Chilessä viettäneenä (no, melkein neljä, jos viime vuodenvaihteen 4 viikon reissu otetaan mukaan) ja paikalliseen elämäntapaan tutustuneena osaan arvostaa omaa kotimaatani enemmän. Täällä nekin asiat, joita on Suomessa pitänyt itsestäänselvyyksinä, saavat uuden merkityksen. Oikeasti, ilmainen koulutus ja valtion myöntämä opintotuki ovat äärimmäisen hienoja asioita. Yhteiskunta, jossa ei ole äärimmäistä luokkajakoa vaan lähtökohtaisesti ihmiset ovat samalla viivalla elämänsä alussa, on todellakin arvostettava asia. Täälläkin Suomen koulutusjärjestelmää ja terveydenhuoltoa esitellään välillä uutisissa ja löytyypä Suomeen muutosta haaveilevia. Harmittavasti osa kuvittelee, että siellä automaattisesti sitten rikastuu. Korkeasta verotuksesta ja kalliista asumiskustannuksista jos kertoisin, niin haluaisivatkohan senkin jälkeen muuttaa Suomeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti