sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Reissumiestä vaelluksella

Terrrrveiset täältä meidän asunnon aurinkoiselta parvekkeelta. Lämmintä riittää ja talon uima-altaalla meininki on kuin Välimeren lomakohteissa. Päivän maksimilämpötila on tänään +31 tai 32 astetta, ennusteesta riippuen. Kyllä tässä parvekkeellakin kelpaa, ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa aurinkotuoleista (joita on ehkä 8) ja saa käyttää läppäriään ilman vesiroiskeiden pelkoa :) En ole vielä kokeillut, saanko vesilasin jäillä vain viheltämällä ;)

Ensimmäisen kilometrin jälkeen "polku" oli leveä.

Tänään kelpaa levätä, sillä eilen käytiin jälleen kerran samoilemassa Andien maisemissa. Startattiin aamulla yhdeksän jälkeen ja otettiin auton nokka kohti Santiagon koillispuolella sijaitsevaa Cajon del Maipoa. Kyseisessä paikassa on mahtavat maisemat, runsaasti trekkailu, rafting, hevosvaellus jne. paikkoja. Sinne ajaa esitteestä riippuen 1,5-2 tuntia. Meillä meni 1h 50 min rytkytellä Baños Moralesiin, josta polku El Moradolle alkaa. Oltiin varauduttu jopa 7-8 tunnin vaellusretkeen, mutta yllättävän helpon reitin ja loppupätkän haastavien olosuhteiden (lunta!) vuoksi tehtiin matkaa nelisen tuntia edestakaisin. Emme siis käyneet San Franciscon jäätikon juurella, koska suksilla olisi varmaan päässyt mukavammin sinne asti. Jäimme Laguna El Moradolle, joka oli mielestäni vallan kelpoisa lepopaikka.

Lumihankien ylityksiä oli matkalla muutamia. Huomaa tyylikäs vaatetus ja edelleen valkoiset koivet =D

Eilinen vaellus oli mielestäni tähän astisista reiteistä paras. Maisemat olivat todella hienot ja reitti melkoisen mukava kulkea. Vaelsimme luonnonpuistossa ja lähtökorkeutemme oli jo noin 1700 metrissä ja Laguna El Morado mukavasti 2 400 metrin korkeudessa. Alkumatkasta hieman hengästytti! Santiagosta nousimme siis ajomatkan aikana reilun kilometrin verran ylöspäin ja kävellessä noin 700 metriä lisää. Pientä päänsärkyä se meille molemmille aiheutti.


Kunnon suomalaisina ollaan molemmat kannettu matkalaukut pullollaan ruisleipää tänne, missä oikeata ruippaa ei saa niin mistään. Sitkeästi se on pakastimessa pysynyt paria herkutteluhetkeä huomioimatta. Eilen repäisimme ja teimme Reissumiehestä eväsleivät vaellukselle. Ja voi kuinka ruisleipä juustolla ja kinkulla maustettuna olikaan hyvää parin tunnin kiipeilyn jälkeen!

Reissumiestä 2 400 metrin korkeudessa, nam!

Jo Laguna El Moradolle kävellessä saatiin taiteilla polulla olleiden lumikinosten ylitse tai ympäri. Osa kinoksista oli isoja, lähes kaikki varmaankin lumivyöryjen myötä polulle tulleita. Sen verran paljon oli myös kiviröykkiöitä tullut polulle, että laaksossa on selkeästi paljon vyöryjä. Lumesta huolimatta ilma oli lämpöistä, mutta etenkin paluumatkalla voimakas tuuli kiusasi meitä.

Maisema jäätikölle päin Laguna El Moradon piknikpaikalta.

2 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Hullun hienoja vaellusmaisemia!!! Kyllä vähän kateeks käy täällä kotosuomessa :D Ja kyllä ne sunkin sääret vielä ruskettuu!!! Se ruskettuminen meillä hyvin vaaleilla vaan kestää. Sitäpaitsi vaalea iho tuottaa kuulemma hyvin d-vitamiinia, jotain positiivista siis ;)

Terkuin Sanna

Anni kirjoitti...

Maisemat on hienoja, sitä ei voi kieltää. Säärten ruskettaminen on vasta alkamassa kun nää kelit tästä paranee vaan... Edistyminen on kyllä to-del-la hidasta :D