Santiagossa oli viime viikolla äärimmäisen kuumaa ja olo oli jo melkein tukala. Kävin torstaina ostoksilla Patronatolla ja + 36 Celcius-asteen lämpötila teki reissusta melkoisen tukalan. Kolmituntisen shoppailureissun jälkeen oli aivan vetämätön olo, huolimatta mukana kulkeneesta vesipullosta ja tuorepuristetusta mansikkamehusta. Valparaison kahdenkymmenen lämpöasteen tienoilla pyörinyt lämpötila ja pilvisyys olivatkin ihanan virkistävää vaihtelua. Mäkisessä kaupungissa jaksoi kävellä ja pyöriä ihmettelemässä tätä paikkaa, joka muistutti minusta hieman Genovaa mutta oli kuitenkin samaan aikaan täysin erilainen kuin mikään aiemmin näkemäni kaupunki.
Aivan majapaikkamme seinän vieressä (vasen puoli) kulki tämä "katu", joka näkyi myös alueen kartassa.
Valparaiso on kymmenille kukkuloille rakentunut kaupunki, joka löytyy myös UNESCOn maailmanperintökohteista. Juurikin yllä olevissa kuvissa näkyvä Cerro Alegre on perintökohteiden listalla. Kaupungista löytyy enemmän tunnelmaa ja elämää kuin Santiagosta, minun mielestäni. Liekö myös viikonlopun karnevaaleilla ollut vaikutuksensa siihen, että kaduilla leijaili vahva keltaisen nesteen käry ja vanoja näkyi jokaisen mahdollisen kulman tai nurkan kohdalla.
Valparaisosta noin 40 km pohjoiseen on mannerlaattojen siirtymäkohta, jossa sattuu usein maanjäristyksiä. Luonnollisesti se näkyy hieman taloissakin (valkoisempi talo on halkeillut).
Majoituimme hostellissa, jota meille suosittelivat sekä Siina ja Jani, että muutama muukin. Paikka on taiteilijahenkinen, kuten koko kaupunkikin, mutta erittäin siisti ja talo todella hieno. Talo sijaitsee Cerro Carcelilla ja on yhteensä 5-kerroksinen. Jos olette Valparaisoon menossa, ja haluatte aistia hienoa tunnelmaa sekä asua sosiaalisessa, siistissä sekä rauhallisen rennossa hostellissa, suositellaan tätä paikkaa.
Maalaisitko sinä näillä telineillä seisten?
Karnevaalihuumaa jatkui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä aina aamun tunneille asti. Koska Valparaiso ja naapurissa sijaitseva Viña del Mar, joka on uudempi ja kauniimpi(?), ovat santiagolaisten rantalomakohteita, oli kaupungeissa ruuhkaa jo ilman karnevaalejakin. Kun sitten sunnuntaina menimme bussiasemalle ostamaan paluulippuja, myytiin illan busseihin ei-oota ja jouduimmekin ottamaan lähdön jo iltapäiväkolmen aikaan. Päädyimme sitten kuluttamaan vähäisen ajan ennen lähtöä Parque O'Higginsin puiston kirpputoripöytiä kierrellen. Myyntikojuja oli lähes jokaisen kadun kulmassa, mutta puiston pöydillä oli vanhaa tavaraa antiikkikameroista vinyylilevyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti